Psalmien 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

Modlitwa strapionego, gdy uciśniony wylewa przed PANEM swoją skargę. PANIE, wysłuchaj mojej modlitwy i niech przyjdzie do ciebie moje wołanie.

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

Nie ukrywaj przede mną swego oblicza, w dniu mego ucisku nakłoń ku mnie swego ucha; w dniu, w którym cię wzywam, szybko mnie wysłuchaj.

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

Moje dni bowiem nikną jak dym, a moje kości są rozpalone jak ognisko.

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

Moje serce jest porażone i usycha jak trawa, [tak] że zapomniałem jeść chleb.

5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Od głosu mego wołania moje kości przylgnęły mi do ciała.

6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Jestem podobny do pelikana na pustyni, jestem jak sowa na pustkowiu.

7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

Czuwam i jestem jak samotny wróbel na dachu.

8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Przez cały dzień znieważają mnie moi wrogowie i przeklinają mnie ci, którzy szaleją przeciwko mnie.

9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

Jadam bowiem popiół jak chleb, a mój napój mieszam ze łzami;

10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

Z powodu twego gniewu i zapalczywości, bo podniosłeś mnie i strąciłeś.

11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

Moje dni są jak chylący się cień, a ja usycham jak trawa.

12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Ale ty, PANIE, trwasz na wieki, a twoja pamięć z pokolenia na pokolenie.

13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Powstaniesz i zmiłujesz się nad Syjonem, bo czas, byś się nad nim zlitował, gdyż nadszedł czas wyznaczony.

14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

Twoi słudzy bowiem miłują jego kamienie i litują się nad jego prochem;

15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

A poganie będą się bać imienia PANA i wszyscy królowie ziemi – twojej chwały;

16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

Gdy PAN odbuduje Syjon i ukaże się w swojej chwale;

17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

Przychyli się do modlitwy opuszczonych i nie pogardzi ich modlitwą.

18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

Zapiszą to dla przyszłego pokolenia, a lud, który ma być stworzony, będzie chwalić PANA.

19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

Spojrzał bowiem z wysokości swojej świątyni; PAN popatrzył z nieba na ziemię;

20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

Aby wysłuchać jęku więźniów i uwolnić skazanych na śmierć;

21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

Aby głosili na Syjonie imię PANA i jego chwałę w Jeruzalem;

22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

Gdy się zgromadzą razem narody i królestwa, aby służyć PANU.

23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

Osłabił w drodze moją siłę, skrócił moje dni.

24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Powiedziałem: Mój Boże, nie zabieraj mnie w połowie moich dni; twoje lata bowiem [trwają] z pokolenia na pokolenie.

25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Ty dawno założyłeś [fundamenty] ziemi i niebiosa są dziełem twoich rąk.

26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

One przeminą, ale ty pozostajesz; wszystkie jak szata się zestarzeją, zmienisz je jak płaszcz i będą odmienione.

27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

Ale ty [zawsze jesteś] ten sam, a twoje lata nigdy się nie skończą.

28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

Synowie twoich sług będą trwać [u ciebie], a ich potomstwo zostanie przed tobą utwierdzone.