Sananlaskujen 31

1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

Ord av kong Lemuel, profetord som mor hans prenta inn i honom:

2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?

Kva skal eg segja, son min, ja kva, du mitt livs son, ja kva, du min lovnads-son?

3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

Gjev ikkje kvende di kraft, og far ikkje vegar som tynar kongar!

4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"

Ei sømer det seg, Lemuel, for kongar, ei kongar sømer det seg å drikka vin, og ei for hovdingar å spyrja etter rusdrykk.

5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

For drikk han, vil han gløyma kva som lov er, og venda retten fyre alle arminger.

6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

Lat han få rusdrykk som er åt å gå til grunns, og han få vin som gjeng med sorg i sjæli.

7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.

At han kann drikka og si armod gløyma, og ikkje lenger minnast møda si.

8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

Lat upp din munn for mållaus mann, for alle deira sak som gjeng mot undergang!

9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

Lat upp din munn og rettvist døm, lat armingen og fatigmannen få sin rett!

10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

Ei dugande kona, kven finn vel ei slik? Høgre stend ho i pris enn perlor.

11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

Mannsens hjarta lit på henne, og vinning vantar ikkje.

12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

Ho gjer honom godt og inkje vondt alle sine livedagar.

13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

Ho syter for ull og lin, og henderne strævar med hugnad.

14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

Ho er som kaupmanna-skip, langt burtantil fær ho si føda.

15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

Og uppe er ho i otta, og gjev sin huslyd mat og etlar åt ternone ut.

16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

Ho stilar på ein åker og fær han, for det ho med henderne tener ho plantar ein vingard.

17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

Kraft ho bind seg til belte um livet og gjer sine armar sterke.

18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

Ho merkar at hushaldet hennar gjeng godt, då sloknar’kje lampa hennar um natti.

19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

Ho retter henderne ut etter rokken, og fingrarne tek til teinen.

20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

Ho opnar handi for armingen, retter ho ut til fatigmannen.

21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

Ei ræddast ho snø for huset sitt, for alt hennar hus er klædt i skarlaks-ty.

22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

Ho gjer seg tæpe og klær seg i finaste lin og purpur.

23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

Hennar mann er kjend i portarne, der han sit til tings med dei fremste i landet.

24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

Linskjortor gjer ho og sel, og belte gjev ho til kramkaren.

25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

Kraft og vyrdnad er klædnaden hennar, og ho lær åt dagen som kjem.

26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

Ho let upp munnen med visdom, mild upplæring ho gjev med si tunga.

27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

Koss det gjeng i huset agtar ho på, og ei et ho brød i letingskap.

28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

Fram stig hennar søner og prisar ho sæl, og mannen syng henne lov:

29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".

«Mange kvende stod høgt i dugleik, men du gjeng yver deim alle.»

30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

Vænleik er fals og fagerskap fåfengd; ei kona som ottast Herren, skal prisast.

31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

Lat ho få det ho vann med henderne sine, og pris i portarne av sine verk.