Markuksen 6
1 Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
And He went out from thence, and came into his own country, and his disciples attended Him:
2 Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?
and when the sabbath was come, He began to teach in the synagogue: and many that heard Him were astonished, and said, From whence hath He these things? and what is this wisdom which is given unto Him, that even such mighty things are done by his hands?
3 Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.
Is not this the carpenter, the son of Mary, the brother of James, and Joses, and Judas, and Simon? and are not his sisters here among us? and they were prejudiced against Him.
4 Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".
But Jesus said unto them, A prophet is nowhere less honoured, than in his own country, and among his relations, and his own family.
5 Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
And He could do no miracle there, only laying his hands on a few sick people He healed them;
6 Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.
and He was amazed at their unbelief. But he went about all the villages round, teaching.
7 Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.
And He calleth unto Him the twelve, and sent them forth two and two, and gave them power over impure spirits;
8 Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.
and ordered them to take nothing for their journey, but a staff only; no bag, nor bread, nor money in their purse:
9 He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne".
but to tie on their sandals, and not to put on two coats.
10 Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.
And He said unto them, wheresoever ye enter into a house, there stay till ye leave that place.
11 Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille."
And whosoever will not receive you, nor hear you, when ye depart thence, shake off the dust under your feet for a testimony against them. Verily I say unto you, it shall be more tolerable for Sodom or Gomorrah in the day of judgement, than for that city.
12 Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.
And they went forth, and preached that men should repent.
13 Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.
And they cast out many demons, and anointed with oil many that were sick, and healed them.
14 Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".
And king Herod heard of Him, (for his name was spread abroad, ) and he said, John the baptist is risen from the dead, and therefore miraculous powers appear in him.
15 Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista".
Others said, it is Elias: and others said, it is a prophet, or like one of the prophets.
16 Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".
But when Herod heard of Him, he said, it is John whom I beheaded, he is risen from the dead.
17 Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet,
For Herod had sent and seized John, and bound him in prison on account of Herodias, his brother Philip's wife, because he had married her:
18 ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa".
For John had said to Herod, it is not lawful for thee to have thy brother's wife.
19 Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.
Wherefore Herodias persecuted him, and would have taken away his life:
20 Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.
but could not; for Herod revered John, knowing him to be a just and holy man, and protected him: and when he heard him he did many things according to John's instructions, and heard him willingly.
21 Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.
But a convenient day happening, when Herod on his birth-night gave a supper to his lords, and chief officers, and persons of distinction in Galilee; and the daughter of Herodias coming in,
22 Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle".
and dancing, and having pleased Herod and his guests, the king said to the young princess, Ask of me whatever thou wilt, and I will give it thee.
23 Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani".
And he gave her his oath too, whatever thou shalt ask of me, I will give it thee, even to the half of my kingdom.
24 Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä".
And she withdrew and consulted her mother, what to ask: and she said, The head of John the baptist.
25 Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään".
And immediately she came in again with eagerness to the king, and said, I desire that thou wouldst give me directly the head of John the baptist in a dish.
26 Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään.
And the king was exceedingly grieved, but on account of his oath, and those who were at table with him, he would not refuse her: but immediately sent one of his guard,
27 Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään.
and ordered his head to be brought:
28 Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä.
and he went and beheaded him in the prison, and brought his head in a dish, and gave it to the damsel, and the damsel carried it to her mother.
29 Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.
And his disciples hearing of it, came and took up his corpse, and laid it in a sepulchre.
30 Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.
And the apostles came together to Jesus, and told Him all things, both what they had done, and what they had taught.
31 Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
And He said to them, Come ye yourselves apart into a retired place, and rest a little: for there were many coming and going, and they had not time even to eat.
32 Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
And they went away privately in a ship into a desert place.
33 Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.
And the people saw them departing, and many took notice of them, and ran thither on foot from all the cities, and got before them, and came together unto Him.
34 Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.
And when Jesus came out of the ship, He saw a great multitude, and was moved with compassion towards them; because they were as sheep without a shepherd: and He began to teach them many things.
35 Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen;
And when it was now late in the day, his disciples came to Him, and said, this is a desert place, and it is now late:
36 laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää".
dismiss them, that they may go into the country-places and villages round about, and buy themselves bread; for they have nothing to eat.
37 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"
But He answered them, Do ye give them something to eat. And they say to Him, shall we go and buy two hundred penny-worth of bread, and give them to eat?
38 Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa".
But He saith unto them, How many loaves have ye? go and see. And when they had examined, they said, Five, and two fishes.
39 Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.
And He ordered them to cause all the people to sit down by companies upon the grass:
40 Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.
and they sat down in an oblong square, an hundred by fifty.
41 Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
And when He had taken the five loaves, and the two fishes, He looked up to heaven, and gave thanks; then He brake the loaves and gave them to his disciples, to set before them; the two fishes likewise He divided among them all.
42 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
And they did all eat and were fully satisfied.
43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.
And they took up of the fragments of the bread, and of the fishes, twelve baskets full.
44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.
And they that had eaten were about five thousand men.
45 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.
And immediately He obliged his disciples to get into the ship, and to go before Him to the other side to Bethsaida, while he dismissed the people:
46 Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan.
and when He had sent them away, He retired into a mountain to pray.
47 Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla.
And when the evening was come, the ship was in the midst of the sea, and He alone upon the land:
48 Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa.
and He saw them labouring in rowing; (for the wind was contrary: ) and about the fourth watch of the night He cometh to them walking upon the sea, and would have passed by them.
49 Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan;
But they seeing Him walking upon the water, thought it was an apparition, and cried out: for they all saw Him and were frighted.
50 sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".
And He immediately spake to them, and saith, Be of good courage, it is I, be not afraid.
51 Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään.
And He went up into the ship to them, and the wind ceased, and they were exceedingly amazed in themselves, and wondered: not considering the miracle of the loaves,
52 Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.
for their heart was stupified.
53 Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin.
And they passed over and came to the country of Gennesaret, and put to shore:
54 Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet;
and when they came out of the ship, immediately the people knew Him, and ran through all the country,
55 ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.
and carried about in beds those that were sick, where they heard He was.
56 Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.
And wherever He came into their towns, or cities, or villages, they laid the sick in the streets, and intreated Him that they might but touch the border of his garment, and as many as touched it were healed.
