Luukkaan 24
1 Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.
The however on [the] first [day] of the week dawn very early to the tomb they came bringing that they had prepared spices (and certain with them. *K)
2 Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.
They found then the stone rolled away from the tomb.
3 Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
(and *k) Having entered (however *no) not they found the body of the Lord Jesus.
4 Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
And it came to pass while (perplexing *N+kO) they about this that behold men two stood by them in (garment dazzling. *N+kO)
5 Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?
Terrified then were becoming they and bowing (their faces *N+kO) to the ground they said to them; Why seek you the living among the dead?
6 Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,
Not He is here but He is risen! do remember how He spoke to you yet being in Galilee
7 sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös'."
saying The Son of Man that it behooves to be delivered into hands of men sinful and to be crucified and on the third day to arise.
8 Niin he muistivat hänen sanansa.
And they remembered the declarations of Him,
9 Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille.
And having returned from the tomb they related these things all to the eleven and to all the rest.
10 Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa.
It was now Magdalene Mary and Joanna and Mary the [mother] of James and the other women with them; (who *k) were telling to the apostles these things,
11 Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.
And appeared before them like folly the declarations (of them *N+kO) and they were not believing in them.
12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.
But Peter having risen up he ran to the tomb, and having stooped down he sees the linen strips (lying *k) alone and he went away in (himself *NK+o) wondering at that having come to pass.
13 Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista.
And behold two of them on same the day were going to a village being distant stadia sixty from Jerusalem whose name [is] Emmaus.
14 Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.
and they themselves were talking with one another about all which having taken place these things.
15 Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa.
And it came to pass during the talking by them and reasoning that Himself Jesus having drawn near He was walking along with them.
16 Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.
but the eyes of them were held not to know Him.
17 Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.
He said then to them; What words [are] these that you exchange with one another walking? And (they stood still *N+KO) looking sad.
18 Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"
Answering now (the *k) one (from of them *O) (whose *k) (name *NK+o) Cleopas said to Him; You yourself alone visit (in *k) Jerusalem and not have known the [things] having come to pass in it in days these?
19 Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,
And He said to them; What things? And they said to Him; The [things] concerning Jesus (of Nazareth, *N+kO) who was a man a prophet mighty in deed and word before God and all the people,
20 kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.
that then delivered up him the chief priests and the rulers of us to [the] judgment of death and crucified Him.
21 Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat.
We ourselves however were hoping that He himself it is who is about to redeem Israel. But indeed (also *no) with all these things [the] third this day brings (today *ko) away from which these things came to pass.
22 Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla
However also women certain out from us amazed us Having been (at dawn *N+kO) to the tomb
23 eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.
and not having found the body of Him they came declaring also a vision of angels to have seen who say He [is] living.
24 Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."
And went some of those with us to the tomb and found [it] so even as also the women said, Him however not they saw.
25 Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
And He himself said to them; O foolish and slow of heart to believe in all that spoke the prophets;
26 Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"
Surely these things it was necessary for to suffer the Christ and to enter into the glory of Him?
27 Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
And having begun from Moses and from all the Prophets (He interpreted *N+kO) to them in all the Scriptures the [things] concerning (of Himself. *NK+o)
28 Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi.
And they drew near to the village where they were going, and He himself (appeared *N+kO) farther to be going.
29 Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.
And they constrained Him saying; do abide with us, for toward evening it is and has declined (now *no) the day. And He entered in to abide with them.
30 Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
And it came to pass during the reclining of Him with them having taken the bread He blessed [it] and having broken [it] He was giving [it] to them.
31 Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.
Of them then were opened the eyes and they knew Him; And He himself vanished being seen from them.
32 Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"
And they said to one another; Surely the heart of us burning it was within us as He was speaking with us on the road (and *k) as He was opening to us the Scriptures?
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa.
And having risen up on [that] same hour they returned to Jerusalem and they found (gathered *N+kO) the eleven and those with them
34 Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille".
saying that Indeed has risen the Lord and He has appeared to Simon.
35 Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.
And they themselves were relating the [things] on the road and how He was known to them in the breaking of the bread.
36 Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
These things now when they are telling He Himself (Jesus *K) stood in midst of them and says to them; Peace to you.
37 Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.
Having been terrified however and filled with fear having been they were thinking [themselves] a spirit to see.
38 Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?
And He said to them; Why troubled are you and through why doubts do come up in (the heart *N+kO) of you?
39 Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan."
do see the hands of Me and the feet of Me that I myself am He himself; do touch Me and do see for a spirit flesh and bones not has even as Me myself you see having.
40 Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.
And this having said (He showed *N+kO) to them the hands and the feet.
41 Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?"
Still now while are disbelieving they for the joy and amazement He said to them; Have you anything to eat here?
42 Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.
And they gave to Him of a fish broiled part (and from honeycomb tablet. *KO)
43 Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.
And having taken [it] before them He ate [it].
44 Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".
He said now (unto *no) (to them; *N+kO) These [are] the words (of mine *NO) which I spoke to you still being with you that it behooves to be fulfilled all things which written in the law of Moses and (in the *no) Prophets and in [the] Psalms concerning Me.
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
Then He opened their mind to understand the Scriptures
46 Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
And He said to them that Thus it has been written (and thus it was necessary for *K) Was to suffer the Christ and to rise out from [the] dead on the third day
47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
and to be proclaimed in the name of Him repentance (to *N+KO) forgiveness of sins to all nations (having begun *N+kO) from Jerusalem.
48 Te olette tämän todistajat.
You yourselves (now *k) (are *ko) witnesses of these things,
49 Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta."
And behold (I myself am sending *NK+o) the promise of the Father of Mine upon you. you yourselves however do remain in the city (Jerusalem *k) until that you may be clothed with from on high power.
50 Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät.
He led now them out until (to *N+kO) Bethany, and having lifted up the hands of Him He blessed them.
51 Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
And it came to pass during the blessing by Him them He was separated from them and was carried up into heaven.
52 Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.
And they themselves having worshiped Him returned to Jerusalem with joy great
53 Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.
and were (through *N+KO) (all [times] *N+kO) in the temple (praising and *KO) blessing God. (Amen *K)
