Luukkaan 19
1 Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi.
Entré dans Jéricho, Jésus traversait la ville.
2 Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas.
Il s'y trouvait un personnage du nom de Zacchée: c'était un chef de publicains, un homme riche.
3 Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen.
Il cherchait à voir qui était Jésus; mais, étant de petite taille, cela lui était impossible, à cause de la foule.
4 Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse.
Alors il courut en avant et, pour voir Jésus, monta sur un sycomore au pied duquel il devait passer.
5 Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi".
Arrivé en cet endroit, Jésus leva les yeux sur lui: «Zacchée, dit-il, hâte-toi de descendre; car aujourd'hui c'est dans ta maison qu'il faut que je m'arrête.»
6 Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.
Cet homme descendit à la hâte et le reçut plein de joie.
7 Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan".
Mais tous ceux qui voyaient cela murmuraient. «Il va demeurer chez un pécheur!» disaient-ils.
8 Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin".
Quant à Zacchée, il se tenait devant le Seigneur et lui disait: «La moitié de mes biens, Seigneur, je la donne aux pauvres, et si j'ai fait tort à quelqu'un de quoi que ce soit, je lui en restitue quatre fois autant.»
9 Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;
Alors Jésus dit, en se tournant vers Zacchée: «Cette maison a reçu aujourd'hui le salut, parce que cet homme est, lui aussi, un fils d'Abraham.
10 sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".
Car le Fils de l'homme est venu chercher et sauver ce qui est perdu.»
11 Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
On l'écoutait; alors il continua en racontant une parabole; et il comme il était tout près de Jérusalem et qu'on croyait que le Royaume de Dieu allait tout à coup apparaître,
12 Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
voici ce qu'il dit: «Un homme de grande naissance avait à se rendre dans un pays éloigné pour recevoir l'investiture d'un royaume et revenir ensuite.
13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'.
Il appela dix de ses serviteurs, leur remit dix mines, en leur disant: «Faites valoir ceci jusqu'à mon retour.»
14 Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'.
«Les concitoyens de cet homme le haïssaient et, après son départ, ils envoyèrent des délégués pour dire en leur nom: «Nous ne voulons pas que cet homme règne sur nous.»
15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
«Cependant, quand il revint, il avait reçu le pouvoir royal; alors il fit appeler ses serviteurs, ceux à qui il avait donné l'argent, pour savoir comment chacun l'avait fait valoir.
16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'.
Le premier se présenta et dit: «Seigneur, ta mine en a produit dix.» —
17 Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.
«Bien, bon serviteur, lui répondit son maître, pour avoir, en si peu de choses, été fidèle, tu auras la puissance sur dix villes.»
18 Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'.
«Le second s'approcha et dit: «Ta mine, Seigneur, en a produit cinq.» —
19 Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'.
«Eh bien, toi, répondit le maître à celui-là, tu commanderas à cinq villes.»
20 Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.
«Un autre encore s'approcha et dit: «Seigneur, voici ta mine que j'ai tenue enveloppée dans un linge.
21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'
Je te craignais, en effet, car tu es un homme terrible; tu t'empares de ce que tu n'as pas, fondé; tu moissonnes ce que tu n'as pas semé.» —
22 Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;
«De ta propre bouche je tire ton jugement, mauvais serviteur, répondit le maître; ah! tu savais que je suis un homme terrible, m'emparant de ce que je n'ai pas fondé, moissonnant ce que je n'ai pas semé!
23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?'
et pourquoi n'as-tu pas placé mon argent dans une banque; à mon retour, je l'aurais retiré avec un intérêt.»
24 Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'.
Puis s'adressant à ceux qui étaient là: «Otez-lui la mine et donnez-la à celui qui en a dix.» —
25 -Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. -
(Seigneur, lui dirent-ils, il a dix mines).
26 'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
«Je vous le déclare, à tout homme qui a, il sera donné; mais à celui qui n'a pas, même ce qu'il a lui sera ôté.
27 Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"
Quant à mes ennemis, à ceux qui n'ont pas voulu que je régnasse sur eux, amenez-les ici et égorgez-les devant moi.»
28 Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.
Jésus parla ainsi, puis il partit devant, montant à Jérusalem.
29 Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan
Quand ils furent près de Bethphagé et de Béthanie, du côté du mont appelé Bois d'oliviers, Jésus envoya deux des disciples,
30 sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.
en leur disant: «Allez à ce village qui est devant vous; à l'entrée, vous trouverez un ânon attaché, que personne n'a jamais monté. Détachez-le et l'amenez.
31 Ja jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te sen päästätte?' niin sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä'."
Si l'on vous demande pourquoi vous le détachez, vous ferez cette réponse: «Le Seigneur en a besoin.»
32 Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut.
Les messagers partirent et trouvèrent l'ânon, ainsi qu'il le leur avait dit.
33 Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?"
Tandis qu'ils le détachaient, ses maîtres leur dirent: «Pourquoi détachez-vous cet ânon?» —
34 Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sitä".
«Parce que le Seigneur en a besoin», répondirent-ils.
35 Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle.
Ils conduisirent donc l'ânon, sur lequel ils jetèrent leurs manteaux, à Jésus, qu'ils firent monter sur lui.
36 Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle.
Quand il fut en marche, ils étendirent leurs vêtements sur la route,
37 Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet,
et lorsqu'il s'approcha de la descente du mont des Oliviers, la multitude des disciples se mit tout entière à jeter des cris de joie et à louer Dieu au sujet de tous les miracles qu'ils avaient vus.
38 sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"
Ils disaient: «Béni soit le Roi qui vient au nom du Seigneur!» «Paix dans le ciel et gloire au plus haut des cieux!»
39 Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi".
Quelques Pharisiens qui étaient dans la foule lui dirent: «Maître, réprime tes disciples.»
40 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".
Il leur répondit par ces paroles: «Je vous déclare que si ceux-ci se taisent, les pierres crieront!»
41 Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä
Il approcha de la ville; quand il la vit, il pleura sur elle, en disant:
42 ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.
«Si tu avais reconnu, toi aussi, du moins en ce jour, ce qui te pourrait apporter la paix; mais, à l'heure présente, tout cela est voilé à tes regards.
43 Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;
Des jours viendront sur toi où tes ennemis t'entoureront d'une palissade, t'enfermeront comme dans un cercle et te serreront de toutes parts;
44 ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."
ils te briseront contre le sol, toi et tes enfants qui sont dans ton sein, et ils ne laisseront pas en toi pierre sur pierre, parce que tu n'as pas reconnu le temps de ta visitation.»
45 Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos
Jésus entra dans le Temple et se mit à en chasser les vendeurs.
46 ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
Il est écrit, leur dit-il: «Ma maison est une maison de prières» Et vous en avez fait une caverne de brigands.
47 Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi;
Chaque jour, dans le Temple, il enseignait. Les chefs des prêtres et les Scribes cherchaient à le faire périr, ainsi que les principaux personnages de la nation.
48 mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.
Mais ils ne trouvaient pas le moyen de le faire, à cause du peuple, qui, tout entier, était suspendu à ses lèvres.
