Luukkaan 18
1 Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
And he spoke a parable to them [to this end], that men ought always [to] pray, and not to faint;
2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
Saying, There was in a city a judge, who feared not God, neither regarded man.
3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
And there was a widow in that city; and she came to him, saying, Avenge me of my adversary.
4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
And he would not for a while: but afterward he said within himself, Though I fear not God, nor regard man;
5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
Yet because this widow troubleth me, I will avenge her, lest by her continual coming she weary me.
6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
And the Lord said, Hear what the unjust judge saith.
7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
And will not God avenge his own elect, who cry day and night to him, though he beareth long with them?
8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
I tell you that he will avenge them speedily. Nevertheless, when the Son of man cometh, will he find faith on the earth?
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
And he spoke this parable to certain who trusted in themselves that they were righteous, and despised others:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
Two men went up into the temple to pray; the one a Pharisee, and the other a publican.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
The Pharisee stood and prayed thus with himself, God, I thank thee, that I am not as other men [are], extortioners, unjust, adulterers, or even as this publican.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
I fast twice in the week, I give tithes of all that I possess.
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
And the publican, standing afar off, would not lift up so much as [his] eyes to heaven, but smote upon his breast, saying, God be merciful to me a sinner.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
I tell you, this man went down to his house justified [rather] than the other: for every one that exalteth himself shall be abased; and he that humbleth himself shall be exalted.
15 Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
And they brought to him also infants, that he would touch them: but when [his] disciples saw [it], they rebuked them.
16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
But Jesus called them [to him], and said, Suffer little children to come to me, and forbid them not: for of such is the kingdom of God.
17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Verily I say to you, Whoever shall not receive the kingdom of God as a little child, shall in no wise enter into it.
18 Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" (aiōnios g166)
And a certain ruler asked him, saying, Good Master, what shall I do to inherit eternal life? (aiōnios g166)
19 Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
And Jesus said to him, Why callest thou me good? none [is] good, save one, [that is] God.
20 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
Thou knowest the commandments, Do not commit adultery, Do not kill, Do not steal, Do not bear false witness, Honor thy father and thy mother.
21 Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
And he said, All these have I kept from my youth.
22 Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
Now when Jesus heard these things, he said to him, Yet lackest thou one thing: sell all that thou hast, and distribute to the poor, and thou shalt have treasure in heaven: and come, follow me.
23 Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
And when he heard this, he was very sorrowful: for he was very rich.
24 Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
And when Jesus saw that he was very sorrowful, he said, How hardly will they that have riches enter into the kingdom of God!
25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
For it is easier for a camel to go through a needle's eye, than for a rich man to enter into the kingdom of God.
26 Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
And they that heard [it], said, Who then can be saved?
27 Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".
Then he said, The things which are impossible with men, are possible with God.
28 Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua".
Then Peter said, Lo, we have left all, and followed thee.
29 Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
And he said to them, Verily I say to you, there is no man that hath left house, or parents, or brethren, or wife, or children for the sake of the kingdom of God,
31 Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
Then he took the twelve, and said to them, Behold, we go up to Jerusalem, and all things that are written by the prophets concerning the Son of man shall be accomplished.
32 Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään;
For he will be delivered to the Gentiles, and will be mocked, and spitefully treated, and spitted on;
33 ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
And they will scourge [him], and put him to death: and the third day he will rise again.
34 Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
And they understood none of these things: and this saying was hid from them, neither knew they the things which were spoken.
35 Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.
And it came to pass, that as he had come nigh to Jericho, a certain blind man sat by the way side begging;
36 Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.
And hearing the multitude passing by, he asked what it meant.
37 He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse.
And they told him, that Jesus of Nazareth was passing by.
38 Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
And he cried, saying, Jesus, [thou] son of David, have mercy on me.
39 Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
And they who went before rebuked him, that he should hold his peace: but he cried so much the more, [Thou] son of David, have mercy on me.
40 Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
And Jesus stood and commanded him to be brought to him: and when he had come near, he asked him,
41 "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen".
Saying, What wilt thou that I shall do to thee? And he said, Lord, that I may receive my sight.
42 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut".
And Jesus said to him, Receive thy sight: thy faith hath saved thee.
43 Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.
And immediately he received his sight, and followed him, glorifying God: and all the people, when they saw [it], gave praise to God.
