Valitusvirret 3

1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

Alef: Yo soy un hombre que ve aflicción en la vara de su enojo.

2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

Alef: Me guió y me llevó en tinieblas, mas no en luz.

3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

Alef: Ciertamente contra mí volvió y revolvió su mano todo el día.

4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

Bet: Hizo envejecer mi carne y mi piel; quebrantó mis huesos.

5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

Bet: Edificó contra mí, y me cercó de tósigo y de trabajo.

6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

Bet: Me asentó en oscuridades, como los muertos para siempre.

7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

Guímel: Me cercó de seto, y no saldré; agravó mis grillos.

8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

Guímel: Aun cuando clamé y di voces, cerró mi oración.

9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

Guímel: Cercó de seto mis caminos a piedra tajada, torció mis senderos.

10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

Dálet: Oso que acecha fue para mí, como león en escondrijos.

11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

Dálet: Torció mis caminos, y me despedazó; me tornó asolado.

12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

Dálet: Su arco entesó, y me puso como blanco a la saeta.

13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

He: Hizo entrar en mis riñones las saetas de su aljaba.

14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

He: Fui escarnio a todo mi pueblo, canción de ellos todos los días.

15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

He: Me llenó de amarguras, me embriagó de ajenjos.

16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

Vau: Me quebró los dientes con cascajo, me cubrió de ceniza.

17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

Vau: Y mi alma se alejó de la paz, me olvidé del bien.

18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

Vau: Y dije: Pereció mi fortaleza, y mi esperanza del SEÑOR.

19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

Zain: Acuérdate de mi aflicción y de mi lloro, del ajenjo y de la hiel.

20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

Zain: Lo tendrá aún en memoria mi alma, porque en mí está humillada.

21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

Zain: Esto reduciré a mi corazón, por tanto esperaré.

22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

Chet: Es por las misericordias del SEÑOR que no somos consumidos, porque nunca decayeron sus misericordias.

23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

Chet: Nuevas son cada mañana; grande es tu fe.

24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

Chet: Mi parte es el SEÑOR, dijo mi alma; por tanto a él esperaré.

25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

Tet: Bueno es el SEÑOR a los que en él esperan, al alma que le buscare.

26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

Tet: Bueno es esperar callando en la salud del SEÑOR.

27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

Tet: Bueno es al varón, si llevare el yugo desde su juventud.

28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

Yod: Se sentará solo, y callará, porque lo llevó sobre sí.

29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

Yod: Pondrá su boca en el polvo, si por ventura habrá esperanza.

30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

Yod: Dará la mejilla al que le hiriere; se llenará de afrenta.

31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

Cof: Porque el Señor no desechará para siempre;

32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

Cof: Antes si afligiere, también se compadecerá según la multitud de sus misericordias.

33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

Cof: Porque no aflige ni acongoja de su corazón a los hijos de los hombres.

34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

Lámed: Para desmenuzar debajo de sus pies todos los encarcelados de la tierra,

35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

Lámed: Para hacer apartar el derecho del hombre ante la presencia del Altísimo,

36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

Lámed: Para trastornar al hombre en su causa, el Señor no lo sabe.

37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

Mem: ¿Quién será aquel que diga, que vino algo que el Señor no mandó?

38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

Mem: ¿De la boca del Altísimo no saldrá malo ni bueno?

39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

Mem: ¿Por qué tiene dolor el hombre viviente, el hombre en su pecado?

40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

Nun: Escudriñemos nuestros caminos, y busquemos, y volvámonos al SEÑOR.

41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

Nun: Levantemos nuestros corazones con las manos a Dios en los cielos.

42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

Nun: Nosotros nos hemos rebelado, y fuimos desleales; por tanto tú no perdonaste.

43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

Sámec: Desplegaste la ira, y nos perseguiste; mataste, no perdonaste.

44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

Sámec: Te cubriste de nube, para que no pasase la oración nuestra.

45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

Sámec: Raedura y abominación nos tornaste en medio de los pueblos.

46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

Pe: Todos nuestros enemigos abrieron sobre nosotros su boca.

47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

Pe: Temor y lazo fue para nosotros, asolamiento y quebrantamiento.

48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

Pe: Ríos de aguas echan mis ojos, por el quebrantamiento de la hija de mi pueblo.

49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

Ayin Mis ojos destilan, y no cesan, porque no hay alivio,

50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

Ayin Hasta que el SEÑOR mire y vea desde los cielos.

51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

Ayin Mis ojos contristaron mi alma, por todas las hijas de mi ciudad.

52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

Tsade: Mis enemigos me dieron caza como a ave, sin razón.

53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

Tsade: Ataron mi vida en mazmorra, pusieron piedra sobre mí.

54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

Tsade Aguas de avenida vinieron sobre mi cabeza; yo dije: muerto soy.

55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

Cof: Invoqué tu nombre, oh SEÑOR, desde la cárcel profunda.

56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

Cof: Oíste mi voz; no escondas tu oído a mi clamor, para mi respiro.

57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

Cof: Te acercaste el día que te invoqué; dijiste: No temas.

58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

Resh: Abogaste, Señor, la causa de mi alma; redimiste mi vida.

59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

Resh: Tú has visto, oh SEÑOR, mi sinrazón; pleitea mi causa.

60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

Resh: Tú has visto toda su venganza; todos sus pensamientos contra mí.

61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

Sin: Tú has oído la afrenta de ellos, oh SEÑOR, todas sus maquinaciones contra mí;

62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

Sin: Los dichos de los que se levantaron contra mí, y su designio contra mí todo el día.

63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

Sin: Su sentarse, y su levantarse mira; yo soy su canción.

64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

Tau: Dales el pago, oh SEÑOR, según la obra de sus manos.

65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

Tau: Dales ansia de corazón, tu maldición a ellos.

66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

Tau: Persíguelos en tu furor, y quebrántalos de debajo de los cielos, oh SEÑOR.