Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Ich bin der Mann, der Elend hat gesehen unter der Rute Seines Wütens.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Mich geleitete Er, und ließ mich gehen in Finsternis und nicht im Licht.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Nur wider mich hat Er zurückgewendet, umgekehrt Seine Hand den ganzen Tag.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Mein Fleisch ließ altern Er und meine Haut, zerbrach meine Gebeine,
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Er hat wider mich gebaut, umfangen mit Gift mich und mit Mühsal.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
In Finsternissen ließ Er mich wohnen, wie die ewig Toten.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Er hat mich eingehegt, daß ich nicht hinausgehen kann, Er hat meine Erzfesseln schwer gemacht.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Auch wenn ich schreie und laut schreie, wehret Er ab mein Gebet.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Mit Quadern hat Er meine Wege vermauert, meine Steige verkehrt.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Ein Bär im Hinterhalt ist Er mir, ein Löwe im Verborgenen.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Er lenkt ab meine Wege, zerpflückt mich und verwüstet mich.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Er hat gespannt Seinen Bogen, und gestellt mich zum Ziel dem Pfeil.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
In meine Nieren ließ Er hineinfahren Seiner Köcher Söhne.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
All meinem Volke bin ich zum Gelächter, zum Saitenspiel den ganzen Tag.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Mit Bitterkeiten hat Er mich gesättigt, mich in Wermut schwelgen lassen.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Und Er läßt meine Zähne sich auf Kies zerdrücken, hat in die Asche mich hinabgedrückt.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Und verworfen vom Frieden ist meine Seele. Vergessen habe ich des Guten.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Und ich sprach: Verloren ist mein Sieg, und mein Warten auf Jehovah.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Gedenke meines Elends und meiner Trübsal, des Wermuts und des Giftes.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Gedenkend gedenkst du dessen und nieder beugt sich meine Seele in mir.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Das führe ich mir ins Herz zurück, darum will ich warten.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Jehovahs Barmherzigkeit ist, daß wir nicht ganz aus sind, und Seine Erbarmungen nicht alle sind.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Neu sind sie an den Morgen, viel ist Deiner Wahrheit.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Jehovah ist mein Teil, spricht meine Seele, darum warte ich auf Ihn.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Gut ist Jehovah denen, die auf Ihn hoffen, der Seele, die nach Ihm fragt.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Gut ist es, daß man warte und stille sei auf Jehovahs Heil.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Gut ist es dem Manne, daß in seiner Jugend er das Joch trage;
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Daß er allein sitzt und stille sei, wenn man es ihm auferlegt.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Daß seinen Mund er in den Staub stecke, ob vielleicht noch Hoffnung sei.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Und dem, der ihn schlägt, die Wange biete, sich sättige mit Schmach.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Denn nicht ewiglich verwirft der Herr.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Denn wenn Er hat betrübt, so erbarmt Er Sich nach Seiner großen Barmherzigkeit.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Denn nicht von Seinem Herzen aus bedrückt Er und bereitet Gram den Söhnen des Mannes.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Daß Er zerstoße unter Seinen Füßen alle Gebundenen des Landes.
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
Daß eines Mannes Recht Er vor dem Angesicht des Höchsten beugen ließe.
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
Daß man den Menschen in seinem Rechtshandel verkehrt mache, das sieht der Herr nicht?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Wer ist es, der spricht und es geschieht, das der Herr nicht geboten hätte?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Geht aus dem Mund des Höchsten nicht hervor das Böse und das Gute?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Was beklagt sich der Mensch, der lebt, der Mann ob seinen Sünden!
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Laßt unsere Wege uns erforschen und ergründen, und zu Jehovah zurückkehren!
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Erheben wir unser Herz samt den Händen zu Gott in den Himmeln!
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Wir waren abgefallen und widerspenstig, Du hast nicht vergeben.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Du hast Dich bedeckt im Zorn und hast uns nachgesetzt, uns erwürgt, hast kein Mitleid gehabt.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Du hast Dich mit einer Wolke bedeckt, daß das Gebet nicht durchkommen konnte.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Zum Kehricht und zur Verschmähung hast du uns gesetzt inmitten der Völker.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Alle unsere Feinde sperren ihren Mund auf wider uns.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Schauer und Fallgrube ward uns, Unwetter und Zerbrechen.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Bächlein von Wasser rinnt mein Auge herab über das Zerbrechen der Tochter meines Volkes.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Mein Auge ergießt sich und ist nicht stille, ohne Unterlaß.
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Bis daß Jehovah schaut und sieht vom Himmel.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Mein Auge tut es meiner Seele an ob allen Töchtern meiner Stadt.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Sie jagen mich, wie einen Vogel, sie, die mich umsonst anfeinden.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Sie vertilgen mein Leben in der Grube und werfen einen Stein auf mich.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Wasser überströmen mein Haupt; ich sprach: Ich bin abgeschnitten.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Ich rief Deinen Namen an, Jehovah, aus der untersten Grube;
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Du hörtest meine Stimme: Verbirg doch nicht Dein Ohr vor meinem Hauche, meinem Angstschrei.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Du nahst dich am Tage, da ich zu Dir rufe, Du sprichst: Fürchte dich nicht!
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Du haderst, Herr, meiner Seele Hader, und Du erlöst mein Leben!
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Du siehst, Jehovah, wie man mir Unrecht tut. Richte Du mein Gericht.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Du siehst alle ihre Rache, alle ihre Gedanken wider mich.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Du hörst, Jehovah, ihr Schmähen, alle ihre Gedanken wider mich,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Die Lippen meiner Widersacher und ihr Sinnen wider mich den ganzen Tag.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Sitzen sie oder stehen sie auf, blicke her, bin ich ihr Lied.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Gib ihnen zurück, Jehovah, Vergeltung nach ihrer Hände Werk.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Gib ihnen Verblendung des Herzens, und auf sie Deinen Fluch.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Setze ihnen nach im Zorn und vernichte sie unter Jehovahs Himmeln!
