Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Aleph. I am the man that see my poverty by the rod of his indignation.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Aleph. He hath led me, and brought me into darkness, and not into light.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Aleph. Only against me he hath turned, and turned again his hand all the day.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Beth. My skin and my flesh he hath made old, he hath broken my bones.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Beth. He hath built round about me, and he hath compassed me with gall and labour.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Beth. He hath set me in dark places as those that are dead for ever.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Ghimel. He hath built against me round about, that I may not get out: he hath made my fetters heavy.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Ghimel. Yea, and when I cry, and entreat, he hath shut out my prayer.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Ghimel. He hath shut up my ways with square stones, he hath turned my paths upside down.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Daleth. He is become to me as a bear lying in wait: as a lion in secret places.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Daleth. He hath turned aside my paths, and hath broken me in pieces, he hath made me desolate.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Daleth. He hath bent his bow, and set me as a mark for his arrows.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
He. He hath shot into my reins the daughters of his quiver.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
He. I am made a derision to all my people, their song all the day long.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
He. He hath filled me with bitterness, he hath inebriated me with wormwood.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Vau. And he hath broken my teeth one by one, he hath fed me with ashes.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Vau. And my soul is removed far off from peace, I have forgotten good things.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Vau. And I said: My end and my hope is perished from the Lord.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Zain. Remember my poverty, and transgression, the wormwood, and the gall.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Zain. I will be mindful and remember, and my soul shall languish within me.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Zain. These things I shall think over in my heart, therefore will I hope.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Heth. The mercies of the Lord that we are not consumed: because his commiserations have not failed.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Heth. They are new every morning, great is thy faithfulness.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Heth. The Lord is my portion, said my soul: therefore will I wait for him.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Teth. The Lord is good to them that hope in him, to the soul that seeketh him.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Teth. It is good to wait with silence for the salvation of God.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Teth. It is good for a man, when he hath borne the yoke from his youth.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Jod. He shall sit solitary, and hold his peace: because he hath taken it up upon himself.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Jod. He shall put his mouth in the dust, if so be there may be hope.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Jod. He shall give his cheek to him that striketh him, he shall be filled with reproaches.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Caph. For the Lord will not cast off for ever.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Caph. For if he hath cast off, he will also have mercy, according to the multitude of his mercies.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Caph. For he hath not willingly afflicted, nor cast off the children of men.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Lamed. To crush under his feet all the prisoners of the land,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
Lamed. To turn aside the judgment of a man before the face of the most High,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
Lamed. To destroy a man wrongfully in his judgment, the Lord hath not approved.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Mem. Who is he that hath commanded a thing to be done, when the Lord commandeth it not?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Mem. Shall not both evil and good proceed out of the mouth of the Highest?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Mem. Why hath a living man murmured, man suffering for his sins?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Nun. Let us search our ways, and seek, and return to the Lord.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Nun. Let us lift up our hearts with our hands to the Lord in the heavens.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Nun. We have done wickedly, and provoked thee to wrath: therefore thou art inexorable.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Samech. Thou hast covered in thy wrath, and hast struck us: thou hast killed and hast not spared.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Samech. Thou hast set a cloud before thee, that our prayer may not pass through.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Samech. Thou hast made me as an outcast, and refuse in the midst of the people.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Phe. All our enemies have opened their mouths against us.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Phe. Prophecy is become to us a fear, and a snare, and destruction.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Phe. My eye hath run down with streams of water, for the destruction of the daughter of my people.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Ain. My eye is afflicted, and hath not been quiet, because there was no rest:
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Ain. Till the Lord regarded and looked down from the heavens.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Ain. My eye hath wasted my soul because of all the daughters of my city.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Sade. My enemies have chased me and caught me like a bird, without cause.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Sade. My life is fallen into the pit, and they have laid a stone over me.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Sade. Waters have flowed over my head: I said: I am cut off.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Coph. I have called upon thy name, O Lord, from the lowest pit.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Coph. Thou hast heard my voice: turn not away thy ear from my sighs, and cries.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Coph. Thou drewest near in the day, when I called upon thee, thou saidst: Fear not.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Res. Thou hast judged, O Lord, the cause of my soul, thou the Redeemer of my life.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Res. Thou hast seen, O Lord, their iniquity against me: judge thou my judgment.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Res. Thou hast seen all their fury, and all their thoughts against me.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Sin. Thou hast heard their reproach, O Lord, all their imaginations against me.
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Sin. The lips of them that rise up against me: and their devices against me all the day.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Sin. Behold their sitting down, and their rising up, I am their song.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Thau. Thou shalt render them a recompense, O Lord, according to the works of their hands.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Thau. Thou shalt give them a buckler of heart, thy labour.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Thau. Thou shalt persecute them in anger, and shalt destroy them from under the heavens, O Lord.
