Jobin 6
1 Job vastasi ja sanoi:
Respondens autem Iob, dixit:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
Utinam appenderentur peccata mea, quibus iram merui: et calamitas, quam patior, in statera.
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
Quasi arena maris hæc gravior appareret: unde et verba mea dolore sunt plena:
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
Quia sagittæ Domini in me sunt, quarum indignatio ebibit spiritum meum, et terrores Domini militant contra me.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Numquid rugiet onager cum habuerit herbam? aut mugiet bos cum ante præsepe plenum steterit?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Aut poterit comedi insulsum, quod non est sale conditum? aut potest aliquis gustare, quod gustatum affert mortem?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
Quæ prius nolebat tangere anima mea, nunc præ angustia, cibi mei sunt.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
Quis det ut veniat petitio mea: et quod expecto, tribuat mihi Deus?
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
Et qui cœpit, ipse me conterat: solvat manum suam, et succidat me?
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
Et hæc mihi sit consolatio ut affligens me dolore, non parcat, nec contradicam sermonibus Sancti.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
Quæ est enim fortitudo mea ut sustineam? aut quis finis meus, ut patienter agam?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
Nec fortitudo lapidum fortitudo mea, nec caro mea ænea est.
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
Ecce, non est auxilium mihi in me, et necessarii quoque mei recesserunt a me.
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
Qui tollit ab amico suo misericordiam, timorem Domini derelinquit.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
Fratres mei præterierunt me, sicut torrens qui raptim transit in convallibus.
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
Qui timent pruinam, irruet super eos nix.
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
Tempore, quo fuerint dissipati, peribunt: et ut incaluerit, solventur de loco suo.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
Involutæ sunt semitæ gressuum eorum: ambulabunt in vacuum, et peribunt.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
Considerate semitas Thema, itinera Saba, et expectate paulisper.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
Confusi sunt, quia speravi: venerunt quoque usque ad me, et pudore cooperti sunt.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
Nunc venistis: et modo videntes plagam meam timetis.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
Numquid dixi: Afferte mihi, et de substantia vestra donate mihi?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
Vel, Liberate me de manu hostis, et de manu robustorum eruite me?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
Docete me, et ego tacebo: et siquid forte ignoravi, instruite me.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
Quare detraxistis sermonibus veritatis, cum e vobis nullus sit qui possit arguere me?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
Ad increpandum tantum eloquia concinnatis, et in ventum verba profertis.
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
Super pupillum irruitis, et subvertere nitimini amicum vestrum.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
Verumtamen quod cœpistis explete: præbete aurem, et videte an mentiar.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
Respondete obsecro absque contentione: et loquentes id quod iustum est, iudicate.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Et non invenietis in lingua mea iniquitatem, nec in faucibus meis stultitia personabit.
