Jobin 32

1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

Da hörten die drei Männer auf, dem Job noch weiter zu erwidern, obwohl er selbst sich für gerecht erachtete.

2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

Auf dieses hin geriet in Zorn Elihu, der Sohn des Barachel aus Buz, von Rams Geschlechte. Er wurde über Job sehr aufgebracht, weil er sich gegenüber Gott für ganz gerecht erachtete.

3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

Auch über die drei Freunde ward er zornig, weil sie die rechte Antwort nicht gefunden und Job ins Unrecht setzten.

4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

Elihu aber hatte nur bei Job gewartet, solange jene redeten, weil sie betagter als er waren.

5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

Elihu merkte nun, daß diese drei nichts weiter zu erwidern wußten, und so entbrannte mächtig stark sein Zorn.

6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

Nun hob Elihu an, der Sohn des Barachel aus Buz, und sprach: "Ich bin noch jung an Jahren; aber ihr seid Greise; ich war daher zu schüchtern und scheute mich, bei euch mein Wissen anzubringen.

7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

Ich dachte: Mag das Alter reden, der Jahre Fülle Weisheit lehren!

8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

Allein der Geist im Menschen ist's, der Odem des Allmächtigen, der sie verständig macht.

9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

Nicht die Betagten sind die Weisesten; noch wissen Greise immer, was das Rechte ist.

10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

Drum sage ich: Hört doch auf mich! Ich möchte kundtun, was ich selber weiß.

11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

Als ich auf eure Rede wartete, da überlegt ich mir eure Beweise. Bis euch die rechten Worte kämen,

12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

solange habe über euch ich nachgedacht. Doch keiner von euch überzeugte Job und widerlegte seine Reden.

13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

Sagt nicht: 'Wir fanden Weisheit. Nur Gott vermag ihn zu besiegen, nicht ein Mensch!'

14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

Nach meiner Ansicht trug er keine treffenden Beweise vor; ich will ihm nicht erwidern mit Worten gleich den eurigen.

15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

Sie sind besiegt, antworten nimmer; sie schoben von sich die Beweise.

16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

So fange ich denn an, weil sie nicht reden, dieweil sie dastehn ohne jegliche Erwiderung.

17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

Ich möchte gleichfalls meine Lehre künden und kundtun, was ich selber weiß.

18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

Denn ich bin voll von Worten; mich drängt der Geist in meinem Innern.

19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

Mein Inn'res ist wie festverschlossener Wein, der in den neuen Schläuchen Luft sich macht.

20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

Ich rede, um mir Luft zu machen, tu meine Lippen auf und spreche.

21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

Für keinen Menschen nehme ich Partei und nenne niemandem zulieb die Dinge anders,

22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

weil ich es nicht verstehe, die Dinge anders zu benennen. Sonst würde kaum mein Schöpfer mich ertragen."