Jobin 23

1 Job vastasi ja sanoi:

Y RESPONDIÓ Job, y dijo:

2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

Hoy también hablaré con amargura; que es más grave mi llaga que mi gemido.

3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

¡Quién me diera el saber dónde hallar á Dios! yo iría hasta su silla.

4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

Ordenaría juicio delante de él, y henchiría mi boca de argumentos.

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

Yo sabría lo que él me respondería, y entendería lo que me dijese.

6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

¿Pleitearía conmigo con grandeza de fuerza? No: antes él la pondría en mí.

7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

Allí el justo razonaría con él: y escaparía para siempre de mi juez.

8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

He aquí yo iré al oriente, y no lo [hallaré]; y al occidente, y no lo percibiré:

9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

Si al norte él obrare, yo no lo veré; al mediodía se esconderá, y no lo veré.

10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

Mas él conoció mi camino: probaráme, y saldré como oro.

11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

Mis pies tomaron su rastro; guardé su camino, y no me aparté.

12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

Del mandamiento de sus labios nunca me separé; guardé las palabras de su boca más que mi comida.

13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

Empero si él [se determina] en una cosa, ¿quién lo apartará? Su alma deseó, é hizo.

14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

El pues acabará lo que ha determinado de mí: y muchas cosas como estas hay en él.

15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

Por lo cual yo me espanto en su presencia: consideraré, y temerélo.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

Dios ha enervado mi corazón, y hame turbado el Omnipotente.

17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

¿Por qué no fuí yo cortado delante de las tinieblas, y cubrió con oscuridad mi rostro?