Jobin 20

1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

Et Tsophar, le Naamathite, répondit et dit:

2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.

C’est pourquoi mes pensées m’inspirent une réponse, et à cause de ceci l’ardeur de mon esprit [agit] en moi:

3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.

J’entends une réprimande qui me couvre de honte, et mon esprit me répond par mon intelligence.

4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

Sais-tu bien que, de tout temps, depuis que l’homme a été mis sur la terre,

5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.

L’exultation des méchants est courte, et la joie de l’impie n’est que pour un moment?

6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,

Si sa hauteur s’élève jusqu’aux cieux, et que sa tête touche les nuées,

7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?

Il périra pour toujours comme ses ordures; ceux qui l’ont vu diront: Où est-il?

8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.

Il s’envole comme un songe, et on ne le trouve pas; il s’enfuit comme une vision de la nuit.

9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

L’œil l’a regardé et ne l’aperçoit plus, et son lieu ne le revoit plus.

10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.

Ses fils rechercheront la faveur des pauvres, et ses mains restitueront [ce que] sa violence [a ravi].

11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.

Ses os étaient pleins de sa jeunesse: elle se couchera avec lui sur la poussière.

12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,

Si le mal est doux dans sa bouche, [et] qu’il le cache sous sa langue,

13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,

S’il l’épargne et ne l’abandonne pas, mais qu’il le retienne dans sa bouche,

14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.

Son pain sera changé dans ses entrailles en un fiel d’aspic au-dedans de lui.

15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.

Il a avalé les richesses, et il les vomira; Dieu les chassera de son ventre.

16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.

Il sucera le venin des aspics, la langue de la vipère le tuera.

17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.

Il ne verra pas des ruisseaux, des rivières, des torrents de miel et de beurre.

18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.

Il rendra le fruit de son travail, et ne l’avalera pas; il le restituera selon sa valeur, et ne s’en réjouira pas.

19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.

Car il a opprimé, délaissé les pauvres; il a pillé une maison qu’il n’avait pas bâtie.

20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.

Parce qu’il n’a pas connu de repos dans son désir, il ne sauvera rien de ce qu’il a de plus cher.

21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.

Rien n’a échappé à sa voracité: c’est pourquoi son bien-être ne durera pas.

22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

Dans la plénitude de son abondance, il sera dans la détresse; toutes les mains des malheureux viendront sur lui.

23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.

Il arrivera que, pour remplir son ventre, [Dieu] enverra sur lui l’ardeur de sa colère, et la fera pleuvoir sur lui dans sa chair.

24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;

S’il fuit devant les armes de fer, un arc d’airain le transpercera.

25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,

Il arrache [la flèche] et elle sort de son corps, et le fer étincelant de son fiel: les terreurs sont sur lui.

26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.

Toutes les ténèbres sont réservées pour ses trésors; un feu qu’on ne souffle pas le dévorera, [et] se repaîtra de ce qui reste dans sa tente.

27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.

Les cieux révéleront son iniquité, et la terre s’élèvera contre lui.

28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

Le revenu de sa maison sera emporté; il s’écoulera au jour de Sa colère.

29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."

Telle est, de la part de Dieu, la portion de l’homme méchant, et l’héritage qui lui est assigné par Dieu.