Jobin 19
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
How long will ye vex my soul, and destroy me with words? only know that the Lord has dealt with me thus.
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
Ye speak against me; ye do not feel for me, but bear hard upon me.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
Yea verily, I have erred in truth, (but the error abides with myself) in having spoken words which it was not right [to speak]; and my words err, and are unreasonable.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
But alas! for ye magnify yourselves against me, and insult me with reproach.
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
Know then that it is the Lord that has troubled [me], and has raised his bulwark against me.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
Behold, I laugh at reproach; I will not speak: [or] I will cry out, but [there is] nowhere judgment.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
I am fenced round about, and can by no means escape: he has set darkness before my face.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
And he has stripped me of my glory, and has taken the crown from my head.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
He has torn me around about, and I am gone: and he has cut off my hope like a tree.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
And he has dreadfully handled me in anger, and has counted me for an enemy.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
His troops also came upon me with one accord, liars in wait compassed my ways.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
My brethren have stood aloof from me; they have recognized strangers [rather] than me: and my friends have become pitiless.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
My nearest of kin have not acknowledged me, and they that knew my name, have forgotten me.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
[As for] my household, and my maid-servants, I was a stranger before them.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
I called my servant, and he hearkened not; and my mouth intreated [him].
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
And I besought my wife, and earnestly intreated the sons of my concubines.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
But they rejected me for ever; whenever I rise up, they speak against me.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
They that saw me abhorred me: the very persons whom I had loved, rose up against me.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
My flesh is corrupt under my skin, and my bones are held in [my] teeth.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
Pity me, pity me, O friends; for it is the hand of the Lord that has touched me.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
Wherefore do ye persecute me as also the Lord [does], and are not satisfied with my flesh?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
For oh that my words were written, and that they were recorded in a book forever,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
with an iron pen and lead, or graven in the rocks!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
For I know that he is eternal who is about to deliver me,
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
[and] to raise up upon the earth my skin that endures these [sufferings]: for these things have been accomplished to me of the Lord;
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
which I am conscious of in myself, which mine eye has seen, and not another, but all have been fulfilled to me in [my] bosom.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
But if ye shall also say, What shall we say before him, and [so] find the root of the matter in him?
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Do ye also beware of deceit: for wrath will come upon transgressors; and then shall they know where their substance is.
