Jobin 17

1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

“My spirit is consumed. My days are extinct and the grave is ready for me.

2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

Surely there are mockers with me. My eye dwells on their provocation.

3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

“Now give a pledge. Be collateral for me with yourself. Who is there who will strike hands with me?

4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

For you have hidden their heart from understanding, therefore you will not exalt them.

5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

He who denounces his friends for plunder, even the eyes of his children will fail.

6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

“But he has made me a byword of the people. They spit in my face.

7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

My eye also is dim by reason of sorrow. All my members are as a shadow.

8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

Upright men will be astonished at this. The innocent will stir himself up against the godless.

9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

Yet the righteous will hold to his way. He who has clean hands will grow stronger and stronger.

10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

But as for you all, come back. I will not find a wise man amongst you.

11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

My days are past. My plans are broken off, as are the thoughts of my heart.

12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

They change the night into day, saying ‘The light is near’ in the presence of darkness.

13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)

If I look for Sheol as my house, if I have spread my couch in the darkness, (Sheol h7585)

14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

if I have said to corruption, ‘You are my father,’ and to the worm, ‘My mother,’ and ‘My sister,’

15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

where then is my hope? As for my hope, who will see it?

16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)

Shall it go down with me to the gates of Sheol, or descend together into the dust?” (Sheol h7585)