1 Korinttilaisille 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
For if I speak with the tongues of men and angels, and have not charity, I am but as sounding brass, or a tinkling cymbal.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
And though I have the gift of prophecy, and am acquainted with all mysteries, and all knowledge: yea if I have faith, even. to remove mountains, and have not charity, I am nothing.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
And though I give all my substance to feed the poor, and my body to be burnt, and have not charity, I am nothing profited.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
Charity beareth long, and is kind; charity envieth not; charity is not insolent, is not puffed up,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
doth not behave indecently, is not selfish, is not easily provoked,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
suspecteth no evil, rejoiceth not at injustice, but rejoiceth in the truth:
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
covereth all faults, believeth all things, hopeth all things, endureth all things.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Charity never faileth: but as to prophecies, they shall be abolished; or tongues, they shall cease; or knowledge, it shall be laid aside.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
For now we know but in part, and we prophesy but in part.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
But when that which is perfect shall come, then that which is defective shall be laid aside.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
When I was a child, I spake as a child, I thought like a child, I reasoned as a child: but when I became a man, I laid aside childish things.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
For we see now as through a mirror obscurely: but then we shall see face to face. Now I know but in part, but then I shall know even as I am known.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
And now abideth faith, hope, love, these three graces; but the greatest of these is love.
