Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
Pieśń pouczająca. Asafa. Słuchaj, mój ludu, mego prawa, nakłońcie uszu ku słowom moich ust.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
Otworzę moje usta do przypowieści, opowiem starodawne tajemnice;
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
Cośmy słyszeli i poznali i [co] nam opowiadali nasi ojcowie.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
Nie zataimy [tego] przed ich synami, opowiemy przyszłemu pokoleniu o chwale PANA, o jego mocy i cudach, które czynił.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
Ustanowił bowiem świadectwo w Jakubie, nadał prawo w Izraelu i nakazał naszym ojcom, aby je oznajmiali swoim synom;
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
Aby poznało przyszłe pokolenie, synowie, którzy się urodzą; aby powstawszy, przekazywali [je] swoim synom;
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
Żeby pokładali w Bogu nadzieję i nie zapominali o dziełach Boga, lecz strzegli jego przykazań;
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
Żeby nie byli, jak ich ojcowie, pokoleniem opornym i nieposłusznym; pokoleniem, które nie przygotowało swego serca i którego duch nie był wierny Bogu.
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
Synowie Efraima, uzbrojeni i wyposażeni w łuki, w dniu bitwy wycofali się.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
[Bo] nie strzegli przymierza Boga i nie chcieli postępować według jego prawa.
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
Zapomnieli o jego dziełach i cudach, które im ukazał.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
Przed ich ojcami czynił cuda w ziemi Egiptu, na polu Soanu.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
Rozdzielił morze i przeprowadził ich, i sprawił, że wody stanęły jak wał.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
Prowadził ich w obłoku za dnia, a całą noc w blasku ognia.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
Rozszczepił skały na pustyni i napoił ich jakby z wielkich głębin.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
Wydobył strumienie ze skały i sprawił, że wody płynęły jak rzeki.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
Lecz [oni] jeszcze więcej grzeszyli przeciwko niemu i pobudzili do gniewu Najwyższego na pustyni;
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
I wystawiali Boga na próbę w swych sercach, żądając pokarmu według swego pragnienia.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
I mówili przeciwko Bogu tymi słowy: Czy Bóg może zastawić stół na tej pustyni?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Oto uderzył w skałę i wypłynęły wody, i wezbrały strumienie; czy będzie mógł też dać chleb? Czy przygotuje mięso swemu ludowi?
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
Gdy PAN [to] usłyszał, rozgniewał się i ogień zapłonął przeciw Jakubowi, i gniew wybuchnął przeciw Izraelowi;
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
Bo nie uwierzyli Bogu i nie zaufali jego zbawieniu;
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Choć rozkazał chmurom w górze i bramy nieba otworzył.
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
I zesłał im [jak] deszcz mannę do jedzenia, i zboże z nieba im dał.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
Człowiek jadł chleb anielski; zesłał im pokarm do syta.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
Wzbudził na niebie wiatr ze wschodu i sprowadził swą mocą wiatr południowy.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
Zesłał im mięso jak pył i ptactwo skrzydlate jak piasek morski.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
Spadło ono pośrodku ich obozu, wokół ich namiotów.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
Jedli i w pełni się nasycili; dał im, czego pragnęli.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
[A gdy] jeszcze nie zaspokoili swego pragnienia, [gdy] jeszcze pokarm był w ich ustach;
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
Spadł na nich gniew Boży i zabił ich tłustych, a znakomitszych z Izraela powalił.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
Mimo to nadal grzeszyli i nie wierzyli jego cudom;
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
Dlatego sprawił, że ich dni przemijały w marności, a ich lata – w trwodze.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
Gdy ich zabijał, szukali go; nawracali się i o świcie szukali Boga;
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
Przypominali sobie, że Bóg [jest] ich skałą, że Bóg Najwyższy – ich Odkupicielem;
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
Pochlebiali mu jednak swoimi ustami i okłamywali go swym językiem;
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
A ich serce nie było przed nim szczere i nie byli wierni jego przymierzu.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
On jednak, będąc miłosiernym, przebaczał ich nieprawości i nie wytracał [ich]; często odwracał swój gniew i nie pobudzał całej swej zapalczywości;
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
Bo pamiętał, że są ciałem; wiatrem, który ulatuje i nie wraca.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
Jak często pobudzali go do gniewu na pustyni [i] zasmucali go na pustkowiu!
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Odwracali się i wystawiali Boga na próbę, i stawiali granice Świętemu Izraela.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
Nie pamiętali jego ręki [ani] dnia, w którym ich wybawił z utrapienia;
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
Gdy czynił swe znaki w Egipcie i swe cuda na polu Soanu;
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
Gdy zamienił w krew ich rzeki i ich strumienie, tak że nie mogli [z nich] pić.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
Zesłał na nich rozmaite muchy, aby ich kąsały, i żaby, aby ich niszczyły;
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
I dał robactwu ich plony, a ich pracę szarańczy.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
Zniszczył gradem ich winorośle, a sykomory szronem.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
Ich bydło wydał na pastwę gradu, a ich stada [na pastwę] błyskawic.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
Wylał na nich żar swojego gniewu, zapalczywość, oburzenie i udrękę, zesławszy na nich złych aniołów.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
Otworzył drogę dla swego gniewu, nie zachował ich duszy od śmierci, a ich życie wydał zarazie;
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
Wytracił wszystko pierworodne w Egipcie, pierwociny [ich] mocy w namiotach Chama;
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
Ale swój lud wyprowadził jak owce i wiódł ich po pustyni jak stado.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
Prowadził ich bezpiecznie, tak że się nie lękali, a ich wrogów przykryło morze;
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
I przyprowadził ich do swej świętej granicy; do góry, którą nabyła jego prawica.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
Wypędził przed nimi narody, sznurem wyznaczył im dziedzictwo, żeby pokolenia Izraela mieszkały w swoich namiotach.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Oni jednak wystawiali na próbę i pobudzali do gniewu Boga Najwyższego, i nie strzegli jego świadectw.
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
Lecz odwrócili się i postępowali przewrotnie jak ich ojcowie, schodzili z drogi jak łuk zawodny.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
Pobudzali go bowiem do gniewu przez swe wyżyny i rzeźbionymi posągami wzbudzali jego zazdrość.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
Gdy Bóg [to] usłyszał, rozgniewał się i wielce wzgardził Izraelem.
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
I opuścił przybytek w Szilo; namiot, [który] rozbił wśród ludzi;
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
I oddał w niewolę swoją moc i swoją chwałę w ręce wroga.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
Wydał swój lud pod miecz i rozgniewał się na swoje dziedzictwo.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
Ich młodzieńców pochłonął ogień, a ich dziewic nie wydano za mąż.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Ich kapłani padli od miecza, a ich wdowy nie lamentowały.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Lecz potem Pan ocknął się jak ze snu, jak mocarz wykrzykujący od wina.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
I uderzył na tyły swoich wrogów, okrył ich wieczną hańbą.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
Ale choć wzgardził namiotem Józefa i pokolenia Efraima nie wybrał;
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
Jednak wybrał pokolenie Judy, górę Syjon, którą umiłował.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
I zbudował swoją świątynię jak wysoki [pałac]; jak ziemię, którą ugruntował na wieki.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
Wybrał też Dawida, swego sługę; wziął go z owczych zagród;
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
Przywołał go, gdy chodził za karmiącymi [owcami], aby pasł Jakuba, jego lud, i Izraela, jego dziedzictwo.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
A on ich pasł w prawości swego serca i prowadził ich roztropną ręką.
