Psalmien 44

1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

Przewodnikowi chóru. Psalm pouczający dla synów Korego. Boże, słyszeliśmy na własne uszy, nasi ojcowie opowiadali nam o tym, czego dokonałeś za ich dni, w czasach dawnych.

2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

Ty własną ręką wypędziłeś pogan, a ich osadziłeś; wyniszczyłeś narody, a ich rozprzestrzeniłeś.

3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

Nie zdobyli bowiem ziemi swym mieczem ani ich nie wybawiło własne ramię, lecz twoja prawica i twoje ramię, i światło twego oblicza, bo upodobałeś ich sobie.

4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

Ty jesteś moim Królem, o Boże; daj wybawienie Jakubowi.

5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

Dzięki tobie pokonamy naszych wrogów, w twoje imię zdepczemy naszych przeciwników.

6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

Nie zaufam bowiem mojemu łukowi i nie wybawi mnie mój miecz;

7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

Lecz ty nas wybawiłeś od naszych wrogów i zawstydziłeś tych, którzy nas nienawidzą.

8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)

Każdego dnia chlubimy się Bogiem, a twoje imię będziemy sławić na wieki. (Sela)

9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

[Teraz] jednak odrzuciłeś nas i zawstydziłeś, i nie wyruszasz z naszymi wojskami.

10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

Sprawiłeś, że cofnęliśmy się przed wrogiem, a ci, którzy nas nienawidzą, złupili nas.

11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

Wydałeś nas na rzeź jak owce i rozproszyłeś nas wśród pogan.

12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

Sprzedałeś swój lud za bezcen i nie zyskałeś na jego sprzedaży.

13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

Wystawiłeś nas na wzgardę naszym sąsiadom, na szyderstwo i pośmiewisko tym, którzy nas otaczają.

14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

Uczyniłeś nas tematem przysłowia wśród pogan, tak że narody kiwają głowami nad nami.

15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

Mój wstyd wciąż jest przede mną, a hańba mi twarz okrywa;

16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

Na głos tego, który gardzi i bluźni, z powodu wroga i mściciela.

17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

To wszystko nas spotkało, a [jednak] nie zapomnieliśmy o tobie ani nie naruszyliśmy twojego przymierza.

18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

Nasze serce się nie odwróciło ani nasze kroki nie zboczyły z twej ścieżki;

19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

Chociaż powaliłeś nas w miejscu smoków i okryłeś nas cieniem śmierci.

20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

Gdybyśmy zapomnieli imienia naszego Boga i wyciągnęli ręce do obcego boga;

21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

Czyż Bóg by się o tym nie dowiedział? Przecież on zna tajniki serca.

22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

Lecz z powodu ciebie przez cały dzień nas zabijają, uważają nas za owce przeznaczone na rzeź.

23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

Ocknij się; czemu śpisz, Panie? Obudź się, nie odrzucaj nas na wieki.

24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

Czemu ukrywasz swoje oblicze i zapominasz o naszym utrapieniu i ucisku?

25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

Nasza dusza bowiem pogrążyła się w prochu, nasz brzuch przylgnął do ziemi.

26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!

Powstań nam na pomoc, odkup nas ze względu na twoje miłosierdzie.