Psalmien 147

1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Chwalcie PANA, bo dobrze [jest] śpiewać naszemu Bogu; jest [to] bowiem miłe i piękna jest chwała.

2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

PAN buduje Jeruzalem [i] gromadzi rozproszonych Izraela.

3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

On uzdrawia skruszonych w sercu i opatruje ich rany.

4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

On liczy gwiazdy, nazywa każdą z nich po imieniu.

5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Wielki [jest] nasz Pan i zasobny w moc; jego mądrość jest niezmierzona.

6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

PAN podnosi pokornych, [a] niegodziwych poniża aż do ziemi.

7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Śpiewajcie PANU z dziękczynieniem; śpiewajcie naszemu Bogu przy dźwiękach harfy;

8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

Który okrywa niebiosa obłokami [i] przygotowuje deszcz dla ziemi; który sprawia, że trawa rośnie na górach;

9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

Który daje pokarm bydłu i młodym krukom wołającym [do niego].

10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

Nie lubuje się w mocy konia ani nie ma upodobania w goleniach mężczyzny.

11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

PAN ma upodobanie w tych, którzy się go boją, którzy ufają jego miłosierdziu.

12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

Chwal PANA, Jeruzalem; chwal swego Boga, Syjonie.

13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

On bowiem umacnia zasuwy twoich bram i błogosławi synów twoich pośród ciebie.

14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

Zapewnia pokój w twoich granicach i syci cię najwyborniejszą pszenicą.

15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

On wysyła swój rozkaz na ziemię; szybko biegnie jego słowo.

16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

On daje śnieg jak wełnę, rozsypuje szron jak popiół.

17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

Rzuca swój lód jak okruchy; któż ostoi się przed jego zimnem?

18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

Posyła swoje słowo i [lody] topnieją; wionie swym wiatrem i wody spływają.

19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

Oznajmia swe słowo Jakubowi, swe prawa i sądy Izraelowi.

20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

Nie uczynił tak żadnemu narodowi, nie poznali jego sądów. Alleluja.