Psalmien 147

1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Louez l'Eternel; car c'est une chose bonne de psalmodier à notre Dieu, car c'est une chose agréable; [et] la louange en est bienséante.

2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

L'Eternel est celui qui bâtit Jérusalem; il rassemblera ceux d'Israël qui sont dispersés çà et là.

3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

Il guérit ceux qui sont brisés de cœur, et il bande leurs plaies.

4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

Il compte le nombre des étoiles; il les appelle toutes par leur nom.

5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Notre Seigneur est grand et d'une grande puissance, son intelligence est incompréhensible.

6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

L'Eternel maintient les débonnaires, [mais] il abaisse les méchants jusqu’en terre.

7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Chantez à l'Eternel avec action de grâces, vous entre-répondant les uns aux autres; psalmodiez avec la harpe à notre Dieu;

8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

Qui couvre de nuées les cieux; qui apprête la pluie pour la terre; qui fait produire le foin aux montagnes;

9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

Qui donne la pâture au bétail, et aux petits du corbeau, qui crient.

10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

Il ne prend point de plaisir en la force du cheval; il ne fait point cas des jambières de l'homme.

11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

L'Eternel met son affection en ceux qui le craignent, en ceux qui s'attendent à sa bonté.

12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

Jérusalem, loue l'Eternel; Sion, loue ton Dieu.

13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

Car il a renforcé les barres de tes portes; il a béni tes enfants au milieu de toi.

14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

C'est lui qui rend paisibles tes contrées, et qui te rassasie de la mœlle du froment.

15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

C'est lui qui envoie sa parole sur la terre, [et] sa parole court avec beaucoup de vitesse.

16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

C'est lui qui donne la neige comme [des flocons] de laine, et qui répand la bruine comme de la cendre.

17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

C'est lui qui jette sa glace comme par morceaux; et qui est-ce qui pourra durer devant sa froidure?

18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

Il envoie sa parole, et les fait fondre; il fait souffler son vent, [et] les eaux s'écoulent.

19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

Il déclare ses paroles à Jacob, et ses statuts et ses ordonnances à Israël.

20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

Il n'a pas fait ainsi à toutes les nations, c'est pourquoi elles ne connaissent point ses ordonnances. Louez l'Eternel.