Psalmien 144
1 Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,
Psalmus David Adversus Goliath. Benedictus Dominus Deus meus, qui docet manus meas ad prælium, et digitos meos ad bellum.
2 Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.
Misericordia mea, et refugium meum: susceptor meus, et liberator meus: Protector meus, et in ipso speravi: qui subdit populum meum sub me.
3 Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?
Domine quid est homo, quia innotuisti ei? aut filius hominis, quia reputas eum?
4 On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.
Homo vanitati similis factus est: dies eius sicut umbra prætereunt.
5 Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.
Domine inclina cælos tuos, et descende: tange montes, et fumigabunt.
6 Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.
Fulgura coruscationem, et dissipabis eos: emitte sagittas tuas, et conturbabis eos:
7 Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,
Emitte manum tuam de alto, eripe me, et libera me de aquis multis: de manu filiorum alienorum.
8 Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.
Quorum os locutum est vanitatem: et dextera eorum, dextera iniquitatis.
9 Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,
Deus canticum novum cantabo tibi: in psalterio, decachordo psallam tibi.
10 Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.
Qui das salutem regibus: qui redemisti David servum tuum de gladio maligno:
11 Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,
eripe me. Et erue me de manu filiorum alienorum, quorum os locutum est vanitatem: et dextera eorum, dextera iniquitatis:
12 Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.
Quorum filii, sicut novellæ plantationes in iuventute sua. Filiæ eorum compositæ: circumornatæ ut similitudo templi.
13 Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;
Promptuaria eorum plena, eructantia ex hoc in illud. Oves eorum fœtosæ, abundantes in egressibus suis:
14 Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.
boves eorum crassæ. Non est ruina maceriæ, neque transitus: neque clamor in plateis eorum.
15 Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.
Beatum dixerunt populum, cui hæc sunt: beatus populus, cuius Dominus Deus eius.
