Sananlaskujen 8

1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

La Sapience ne crie-t-elle pas? et l'Intelligence ne fait-elle pas ouïr sa voix?

2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

Elle s'est présentée sur le sommet des lieux élevés; sur le chemin, aux carrefours.

3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

Elle crie à la place des portes; à l'entrée de la ville; à l'avenue des portes.

4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

Ô vous! hommes de qualité, je vous appelle; et ma voix s'adresse aussi aux gens du commun.

5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

Vous simples, entendez ce que c'est que du discernement, et vous tous, devenez intelligents de cœur.

6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

Ecoutez, car je dirai des choses importantes: et l'ouverture de mes lèvres [sera] de choses droites.

7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

Parce que mon palais parlera de la vérité, et que mes lèvres ont en abomination la méchanceté.

8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

Tous les discours de ma bouche [sont] avec justice, il n'y a rien en eux de contraint, ni de mauvais.

9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

Ils sont tous aisés à trouver à l'homme intelligent, et droits à ceux qui ont trouvé la science.

10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

Recevez mon instruction, et non pas de l'argent; et la science, plutôt que du fin or choisi.

11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

Car la sagesse est meilleure que les perles; et tout ce qu'on saurait souhaiter, ne la vaut pas.

12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

Moi la Sapience je demeure [avec] la discrétion, et je trouve la science de prudence.

13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

La crainte de l'Eternel c'est de haïr le mal. J'ai en haine l'orgueil et l'arrogance, la voie de méchanceté, la bouche hypocrite.

14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

A moi appartient le conseil et l'adresse; je suis la prudence, à moi appartient la force.

15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

Par moi règnent les Rois, et par moi les Princes décernent la justice.

16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

Par moi dominent les Seigneurs, et les Princes, et tous les juges de la terre.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

J'aime ceux qui m'aiment; et ceux qui me cherchent soigneusement, me trouveront.

18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

Avec moi sont les richesses et la gloire, les biens permanents, et la justice.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

Mon fruit est meilleur que le fin or, même que l'or raffiné; et mon revenu est meilleur que l'argent choisi.

20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

Je fais marcher par le chemin de la justice, et par le milieu des sentiers de la droiture;

21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

Afin que je fasse hériter des biens permanents à ceux qui m'aiment, et que je remplisse leurs trésors.

22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

L'Eternel m'a possédée dès le commencement de sa voie, même avant qu'il fît aucune de ses œuvres.

23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

J'ai été déclarée Princesse dès le siècle, dès le commencement, dès l'ancienneté de la terre.

24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

J'ai été engendrée lorsqu'il n'y avait point encore d'abîmes, ni de fontaines chargées d'eaux.

25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

J'ai été engendrée avant que les montagnes fussent posées, et avant les coteaux.

26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

Lorsqu'il n'avait point encore fait la terre, ni les campagnes, ni le plus beau des terres du monde habitable.

27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

Quand il disposait les cieux; quand il traçait le cercle au-dessus des abîmes;

28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

Quand il affermissait les nuées d'en haut; quand il serrait ferme les fontaines des abîmes;

29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

Quand il mettait son ordonnance touchant la mer, afin que les eaux ne passassent point ses bords; quand il compassait les fondements de la terre;

30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

J'étais alors par-devers lui son nourrisson, j'étais ses délices de tous les jours, et toujours j'étais en joie en sa présence.

31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

Je me réjouissais en la partie habitable de sa terre, et mes plaisirs étaient avec les enfants des hommes.

32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.

Maintenant donc, enfants, écoutez-moi; car bienheureux seront ceux qui garderont mes voies.

33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

Ecoutez l'instruction, et soyez sages, et ne la rejetez point.

34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

Ô! que bienheureux est l'homme qui m'écoute, ne bougeant de mes portes tous les jours, et gardant les poteaux de mes portes!

35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

Car celui qui me trouve, trouve la vie, et attire la faveur de l'Eternel.

36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.

Mais celui qui m'offense, fait tort à son âme; tous ceux qui me haïssent, aiment la mort.