Luukkaan 8
1 Ja sitte tapahtui, että hän vaelsi lävitse kaupungeita ja kyliä saarnaten ja ilmoittain evankeliumia Jumalan valtakunnasta, ja ne kaksitoistakymmentä hänen kanssansa,
Shortly afterwards, Jesus went on a journey through the towns and villages, proclaiming the good news of the kingdom of God. With him went the Twelve,
2 Ja muutamat vaimot, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista, nimittäin: Maria, joka kutsuttiin Magdalena, josta seitsemän perkelettä oli lähtenyt ulos,
as well as some women who had been cured of wicked spirits and of infirmities. They were Mary, known as Mary of Magdala (from whom seven demons had been expelled),
3 Ja Johanna, Kusaan, Herodeksen voudin emäntä, ja Susanna ja monta muuta, jotka tavarastansa häntä palvelivat.
and Joanna (the wife of Herod’s steward, Chuza), and Susannah, and many others – all of whom provided for Jesus and his apostles out of their own resources.
4 Mutta kuin paljo kansaa kokoontui, ja he riensivät jokaisesta kaupungista hänen tykönsä, sanoi hän vertauksella:
Once, when a great crowd was collecting, and, when the people of town after town were flocking to Jesus, he spoke to them in the form of a parable,
5 Kylväjä meni ulos siementänsä kylvämään; ja kuin hän kylvi, lankesi muutama tien oheen, ja se tallattiin, ja taivaan linnut söivät sen.
‘The sower went out to sow his seed; and, as he was sowing, some of the seed fell along the path and was trodden on; and the wild birds ate it up.
6 Ja muutama lankesi kivistöön, ja kuin se tuli ylös, kuivettui se, ettei ollut märkyyttä.
Other seed fell on rock, and, as soon as it began to grow, because it had no moisture, it withered away.
7 Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat ynnä kävivät ylös ja tukahduttivat sen.
Other seed fell in the middle of brambles, but the brambles grew up with it and choked it entirely.
8 Ja muutama lankesi hyvään maahan, ja kuin se kävi ylös, teki se satakertaisen hedelmän. Kuin hän tämän sanoi, huusi hän: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.
Other seed fell into rich soil, and grew, and gave a hundredfold return.’ After saying this, Jesus cried aloud, ‘Let those who have ears to hear with hear.’
9 Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: mikä olis tämä vertaus?
His disciples asked Jesus the meaning of this parable.
10 Niin hän sanoi: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaudet, mutta muille vertausten kautta, ettei heidän sitä pitäis näkemän, vaikka näkisivät, eikä ymmärtämän, vaikka he kuulisivat.
‘To you,’ he said, ‘the knowledge of the hidden truths of the kingdom of God has been imparted, but to others in parables only, so that though they have eyes they may not see, and though they have ears, they may not understand.
11 Mutta tämä on vertaus: siemen on Jumalan sana.
This is the parable – The seed is God’s message.
12 Mutta jotka tien oheen, ovat ne, jotka kuulevat; sitte tulee perkele ja ottaa sanan heidän sydämestänsä, ettei he uskoisi ja vapaaksi tulisi.
By the seed which fell along the path are meant those who hear the message; but then comes the devil and carries away the message from their minds, to prevent their believing it and being saved.
13 Mutta jotka kivistöön, ovat ne, kuin he kuulevat, ottavat he sanan ilolla vastaan; ja ei heillä ole juurta, hetkeksi he uskovat, ja kiusauksen ajalla lankeevat pois.
By the seed which fell on the rock are meant those who, as soon as they hear the message, welcome it joyfully; but they have no root, and believe it only for a time, and, when the time of temptation comes, they draw back.
14 Mutta se mikä orjantappuroihin lankesi, ovat ne, jotka kuulevat, ja menevät pois, ja tukahutetaan surusta, rikkaudesta ja elämän hekumasta, eikä kanna hedelmää.
By that which fell among the brambles are meant those who hear the message, but who, as they go on their way, are completely choked by this world’s cares and wealth and pleasures, and bring nothing to perfection.
15 Mutta jotka hyvään maahan, ovat ne, jotka sanan kuulevat ja kätkevät hyvällä ja toimellisella sydämellä, ja saattavat hedelmän kärsivällisyydessä.
But by that in the good ground are meant those who, having heard the message, keep it in the good, rich soil of their hearts, and patiently yield a return.
16 Niin ei kenkään, joka kynttilän sytyttää, peitä sitä astialla eli pane pöydän alle; mutta panee sen kynttilänjalkaan, että sisälle tulevaiset näkisivät valkeuden.
‘No one sets light to a lamp and then covers it with a bowl or puts it underneath a couch, but they put it on a lamp-stand, so that anyone who comes in may see the light.
17 Sillä ei ole mitään salattu, joka ei ilmi tule, eikä peitetty, joka ei tiettäväksi ja julki tule.
Nothing is hidden which will not be brought into the light of day, not ever kept hidden which will not some day become known and come into the light of day.
18 Katsokaat siis, kuinka te kuulette; sillä jolla on, hänelle pitää annettaman: jolla taas ei ole, sekin kuin hänellä näkyy olevan, otetaan häneltä pois.
Take care, then, how you listen. For, to all those who have, more will be given; while, from all those who have nothing, even what they seem to have will be taken away.’
19 Niin tulivat hänen äitinsä ja veljensä hänen tykönsä, eikä saaneet häntä puhutella kansalta.
Presently Jesus’ mother and brothers came where he was, but they were not able to join him because of the crowd.
20 Ja se ilmoitettiin hänelle, sanoen: sinun äitis ja veljes seisovat ulkona ja tahtovat sinua nähdä.
So word was brought to him – “Your mother and your brothers are standing outside, wanting to see you.”
21 Niin hän vastasi ja sanoi heille: minun äitini ja veljeni ovat ne, jotka Jumalan sanan kuulevat ja tekevät sen.
His reply, spoken to them all, was, ‘My mother and my brothers are those who listen to God’s teaching and do what it says.’
22 Ja yhtenä päivänä tapahtui, että hän haahteen astui ja hänen opetuslapsensa, ja sanoi heille: menkäämme ylitse toiselle rannalle, ja he menivät.
One day about that time, Jesus got into a boat with his disciples and said to them, ‘Let us go across the lake.’
23 Mutta kuin he purjehtivat, niin hän nukkui, ja tuulispää nosti aallon meressä; ja he laineilta täytettiin, ja olivat suuressa hädässä.
So they put off. While they were sailing, Jesus fell asleep. A squall swept down on the lake, and their boat was filling and they were in danger.
24 Niin he menivät ja herättivät häntä sanoen: Mestari, Mestari! me hukumme. Niin hän nousi ylös, nuhteli tuulta ja veden aaltoa; ja ne lakkasivat, ja tuli tyveneksi.
So the disciples came and roused him. ‘Sir, Sir,’ they cried, ‘we are lost!’ Jesus rose and rebuked the wind and the rushing waves, and they fell, and a calm followed.
25 Niin hän sanoi heille: kussa teidän uskonne on? Mutta he peljästyivät ja ihmettelivät, sanoen keskenänsä: kuka siis tämä on? sillä hän käskee myös tuulta ja vettä, ja nekin ovat hänelle kuuliaiset.
‘Where is your faith?’ he exclaimed. But in great awe and amazement they said to one another, ‘Who can this be, who commands even the winds and the waves, and they obey him?’
26 Ja he purjehtivat Gadaralaisten maan puoleen, ja joka on Galilean kohdalla.
They reached the region of the Gerasenes, which is on the opposite side to Galilee,
27 Ja kuin hän maalle meni, kohtasi hänen kaupungista mies, jolla olivat perkeleet jo kauvan aikaa olleet, ja joka ei pukenut vaatteita yllensä, eikä ollut huoneessa, vaan haudoissa.
and, on getting ashore, Jesus met a man, who had demons in him, coming out of the town. For a long time this man had worn no clothing, and he had not lived in a house, but in the tombs.
28 Mutta kuin hän näki Jesuksen, huusi hän ja lankesi hänen eteensä maahan, ja sanoi suurella äänellä: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, ylimmäisen Jumalan Poika? Minä rukoilen sinua, älä minua vaivaa.
Catching sight of Jesus, he shrieked out and threw himself down before him, and in a loud voice exclaimed, ‘What do you want with me, Jesus, Son of the Most High God? I beg you not to torment me.’
29 Sillä hän oli käskenyt riettaisen hengen ihmisestä mennä ulos, joka kauvan aikaa oli häntä vaivannut: ja hän oli kahleilla sidottu, ja jalkaraudoissa pidetty, ja rikkoi siteet, ja vietiin perkeleeltä korpeen.
For Jesus was commanding the foul spirit to come out of the man. On many occasions it had seized him, and, even when secured with chains and fetters, and watched, he would break through anything that bound him, and be driven by the demon into the wilds.
30 Mutta Jesus kysyi häneltä ja sanoi: mikä sinun nimes on? hän sanoi: legio; sillä monta perkelettä oli häneen mennyt sisälle.
‘What is your name?’ Jesus asked. ‘Legion,’ he answered (for many demons had taken possession of him);
and the demons begged Jesus not to order them away into the bottomless pit. (Abyssos g12)
32 Niin siellä oli suuri lauma sikoja syömässä vuorella. Ja he rukoilivat häntä, että hän sallis heidän niihin mennä. Ja hän salli heidät.
There was a herd of many pigs close by feeding on the hill-side; and the demons begged Jesus to give them leave to enter into them. Jesus gave them leave.
33 Niin perkeleet läksivät ulos ihmisestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksi itsensä äkisti jyrkältä mereen ja läkähtyi.
They came out from the man and took possession of the pigs; and the herd rushed down the steep slope into the lake and were drowned.
34 Mutta kuin paimenet näkivät, mitä tapahtui, pakenivat he, menivät pois ja ilmoittivat sen kaupungissa ja kylissä.
When the men who tended them saw what had happened, they ran away, and carried the news to the town, and to the country round.
35 Niin he menivät ulos katsomaan sitä, mikä tapahtunut oli, ja tulivat Jesuksen tykö, ja löysivät sen ihmisen, josta perkeleet lähteneet olivat, istuvan vaatetettuna ja taidossansa Jesuksen jalkain juuressa; ja he pelkäsivät.
The people went out to see what had happened, and, when they came to Jesus, they found the man from whom the demons had gone out, sitting, clothed and in his right mind, at Jesus’ feet; and they were awe-struck.
36 Mutta myös ne, jotka sen nähneet olivat, ilmoittivat heille, kuinka se perkeleeltä riivattu oli terveeksi tullut.
Those who had seen it told them how the possessed man had been delivered.
37 Ja kaikki Gadaralaiset lähimaakunnan joukko rukoili häntä menemään pois heidän tyköänsä; sillä heidän päällensä oli tullut suuri pelko. Niin hän meni haahteen ja tuli jälleen takaisin.
Then all the people in the region of the Gerasenes asked Jesus to leave them, for they were terrified. Jesus got into a boat and returned.
38 Mutta mies, josta perkeleet olivat lähteneet ulos, rukoili häntä, että hän sais olla hänen kanssansa. Mutta Jesus laski hänen pois, sanoen:
The man from whom the demons had gone out begged Jesus to let him be with him; but Jesus sent him away.
39 Palaja kotias ja ilmoita, kuinka suuret työt Jumala sinulle teki. Ja hän meni pois ja saarnasi ympäri kaiken kaupungin, kuinka suuret työt Jesus hänelle teki.
‘Go back to your home,’ he said, ‘and relate the story of all that God has done for you.’ So the man went through the whole town and proclaimed, as he went, all that Jesus had done for him.
40 Ja tapahtui, kuin Jesus palasi, otti kansa hänen vastaan; sillä kaikki odottivat häntä.
On his return, Jesus was welcomed by the people; for everyone was looking out for him.
41 Ja katso, mies tuli, jonka nimi oli Jairus, ja se oli synagogan päämies, ja lankesi Jesuksen jalkain juureen ja rukoili häntä tulemaan huoneesensa.
And a man named Jairus, who was a synagogue leader, came to Jesus, and threw himself at Jesus’ feet, with entreaties that he would come to his house,
42 Sillä hänellä oli ainoa tytär, lähes kahdentoistakymmenen vuotinen, ja se kuoli. Mutta hänen mennessänsä ahdisti kansa häntä.
because his only daughter, who was about twelve years old, was dying. As Jesus was going, the people were pressing closely round him.
43 Ja yksi vaimo, joka oli punaista tautia kaksitoistakymmentä vuotta sairastanut, ja oli kaiken saatunsa parantajille kuluttanut, ja ei voitu keltään parannettaa;
And a woman, who had suffered from haemorrhage for twelve years, and whom no one could cure,
44 Mutta kuin hän kävi takana ja rupesi hänen vaatteensa palteesen, niin kohta hänen verensä juoksu asettui.
came up behind and touched the tassel of his cloak. Instantly the haemorrhage ceased.
45 Ja Jesus sanoi: kuka on se, joka minuun rupesi? Mutta kuin he kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka hänen kanssansa olivat: Mestari, kansa ahdistaa ja tunkee sinua, ja sinä sanot: kuka minuun rupesi?
‘Who touched me?’ Jesus asked; and, while everyone was denying having done so, Peter exclaimed, ‘Why, Sir, the people are crowding round you and pressing against you!’
46 Mutta Jesus sanoi: joku minuun rupesi, sillä minä tunsin voiman minusta lähteneen ulos.
‘Somebody touched me,’ said Jesus, ‘for I felt that power had gone out from me.’
47 Mutta kuin vaimo näki, ettei se salaa ollut, tuli hän vapisten, ja maahan lankesi hänen eteensä, ja julisti kaikelle kansalle, minkä syyn tähden hän oli häneen ruvennut, ja kuinka hän niin äkisti terveeksi tuli.
Then the woman, when she saw that she was discovered, came forward trembling, and threw herself down before him; and, in the presence of all the people, she told him her reason for touching him, and that she had been cured instantly.
48 Mutta hän sanoi hänelle: ole hyvässä turvassa, tyttäreni, sinun uskos on sinua auttanut: mene rauhaan!
‘Daughter,’ he said, ‘your faith has delivered you. Go, and peace be with you.’
49 Kuin hän vielä puhui, tuli yksi synagogan päämiehiltä, sanoen hänelle: sinun tyttäres on kuollut: älä Mestaria vaivaa.
Before he had finished speaking, someone came from the house of the synagogue leader and said, ‘Your daughter is dead! Do not trouble the teacher further.’
50 Vaan kuin Jesus sen kuuli, vastasi hän häntä, sanoen: älä pelkää: usko ainoastaan, niin hän paranee.
But Jesus, hearing this, spoke to the leader, ‘Do not be afraid; only have faith, and she will yet be delivered.’
51 Mutta kuin hän huoneesen tuli sisälle; niin ei hän sallinut ketään tulla sisälle, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja sen lapsen isän ja äidin.
When he reached the house, he did not allow anyone to go in with him, except Peter, John, and James, and the child’s father and mother.
52 Ja he kaikki itkivät ja parkuivat häntä. Vaan hän sanoi: älkäät itkekö: ei hän ole kuollut, vaan makaa.
And everyone was weeping and mourning for her. ‘Do not weep,’ Jesus said, ‘she is not dead; she is asleep.’
53 Ja he nauroivat häntä, tietäen, että se kuollut oli.
They began to laugh at him, for they knew that she was dead.
54 Niin hän ajoi kaikki ulos, rupesi hänen käteensä ja huusi, sanoen: piikainen, nouse ylös!
But, taking her by the hand, Jesus said in a loud voice, ‘Child, rise!’
55 Ja hänen henkensä palasi, ja hän kohta nousi ylös. Ja käski hänelle antaa ruokaa.
The child’s spirit returned to her, and she instantly stood up; and Jesus ordered them to give her something to eat.
56 Ja hänen vanhempansa hämmästyivät: mutta hän haastoi heitä kellekään sanomasta sitä mikä tapahtui.
Her parents were amazed, but Jesus impressed on them that they were not to tell anyone what had happened.
