Luukkaan 24
1 Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
But on the first day of the week, at dawn, they came to the place where his body had been put, taking the spices which they had got ready.
2 Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
And they saw that the stone had been rolled away.
3 Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
And they went in, but the body of the Lord Jesus was not there.
4 Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
And while they were in doubt about it, they saw two men in shining clothing by them:
5 Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
And while their faces were bent down to the earth in fear, these said to them, Why are you looking for the living among the dead?
6 Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
He is not here, he has come back to life: have in mind what he said to you when he was still in Galilee, saying,
7 Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
The Son of man will be given up into the hands of evil-doers, and be put to death on the cross, and on the third day he will come back to life.
8 Ja he muistivat hänen sanansa,
And his words came back into their minds,
9 Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
And they went away from that place and gave an account of all these things to the eleven disciples and all the others.
10 Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
Now they were Mary Magdalene, and Joanna, and Mary, the mother of James: and the other women with them said these things to the Apostles.
11 Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
But these words seemed foolish to them, and they had no belief in them.
12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
But Peter got up and went to the place where the body had been put, and looking in he saw nothing but the linen cloths, and he went to his house full of wonder at what had taken place.
13 Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
And then, two of them, on that very day, were going to a little town named Emmaus, which was about seven miles from Jerusalem.
14 Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
And they were talking together about all those things which had taken place.
15 Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
And while they were talking and questioning together, Jesus himself came near and went with them.
16 Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
But their eyes were not open that they might have knowledge of him.
17 Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
And he said to them, What are you talking about together while you go?
18 Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
Then stopping, and looking sadly at him, one of them, named Cleopas, said to him, Are you the only man living in Jerusalem who has not had news of the things which have taken place there at this time?
19 Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
And he said to them, What things? And they said, The things to do with Jesus of Nazareth, who was a prophet, great in his acts and his words, before God and all the people:
20 Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
And how the chief priests and our rulers gave him up to be put to death on the cross.
21 Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
But we were hoping that he would be the Saviour of Israel. In addition to all this he has now let three days go by from the time when these things took place;
22 Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
And certain women among us gave us cause for wonder, for they went early to the place where his body had been put,
23 Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
And it was not there; then they came saying that they had seen a vision of angels who said that he was living.
24 Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
And some of those who were with us went to the place, and saw that it was as the women had said, but him they did not see.
25 Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
And he said, O foolish men! how slow you are to give belief to what the prophets have said.
26 Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
Was it not necessary for the Christ to go through these things, and to come into his glory?
27 Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
And he made clear to them all the things in the Writings, from Moses and from all the prophets, which had to do with himself.
28 Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
And they came near the town to which they were going, and he seemed as if he was going on;
29 Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
But they kept him back, saying, Do not go, for evening is near, the day is almost gone. And he went in with them.
30 Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
And when he was seated with them at table, he took the bread, and said words of blessing and, making division of it, he gave it to them.
31 Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
And then their eyes were open, and they had knowledge of him, but he went from their view.
32 Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
And they said to one another, Were not our hearts burning in us while he was talking to us on the way, making clear to us the holy Writings?
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
And that very hour they got up and went back to Jerusalem, where the eleven and the others had come together.
34 Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
And they said to them, The Lord has truly come back to life again, and Simon has seen him.
35 Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
And they gave an account of the things which had taken place on the way, and how, when he gave them bread, they had knowledge of him.
36 Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
And while they were saying these things, he himself was among them, and said to them, Peace be with you!
37 Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
But they were full of fear, being of the opinion that they were seeing a spirit.
38 Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
And he said to them, Why are you troubled, and why are your hearts full of doubt?
39 Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
See; my hands and my feet: it is I myself; put your hands on me and make certain; for a spirit has not flesh and bones as you see that I have.
40 Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
And when he had said this, he let them see his hands and his feet.
41 Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
And because, for joy and wonder, they were still in doubt, he said to them, Have you any food here?
42 Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
And they gave him a bit of cooked fish.
43 Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
And before their eyes he took a meal.
44 Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
And he said to them, These are the words which I said to you when I was still with you, how it was necessary for all the things which are in the writings of Moses and the prophets and in the Psalms about me, to be put into effect.
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
Then he made the holy Writings clear to their minds.
46 Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
And he said to them, So it is in the Writings that the Christ would undergo death, and come back to life again on the third day;
47 Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
And that teaching about a change of heart and forgiveness of sins is to be given to Jerusalem first and to all nations in his name.
48 Mutta te olette näiden todistajat.
You are witnesses of these things.
49 Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
And now I will send to you what my father has undertaken to give you, but do not go from the town, till the power from heaven comes to you.
50 Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
And he took them out till they were near Bethany, and lifting up his hands, he gave them a blessing.
51 Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
And while he was doing so, he went from them and was taken up into heaven.
52 Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
And they gave him worship and went back to Jerusalem with great joy.
53 Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
And they were in the Temple at all times, giving praise to God.
