Luukkaan 20
1 Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, kuin hän kansaa opetti templissä ja saarnasi evankeliumia, tulivat ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja vanhimmat,
And it came to pass on one of those days, as he was teaching the people in the temple, and preaching the good news, the chief priests and the scholars with the elders stood near.
2 Ja puhuivat hänelle, sanoen: sanos meille, millä vallalla sinä tätä teet? eli kuka sinulle tämän vallan on antanut?
And they spoke, saying to him, Tell us, by what authority are thou doing these things? Or who is he who gave thee this authority?
3 Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä kysyn myös teiltä yhtä asiaa, vastatkaat minua.
And having answered, he said to them, I also will ask you one word, and ye tell me.
4 Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisiltä?
The immersion of John, was it from heaven or from men?
5 Niin he ajattelivat itsellänsä, sanoen: jo me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis uskoneet?
And they reasoned with themselves, saying, If we should say, From heaven, he will say, Why did ye not believe him?
6 Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin kaikki kansa kivittää meidät; sillä he uskoivat, että Johannes oli propheta.
But if we say, From men, all the people will stone us, for they are convinced John is a prophet.
7 Ja he vastasivat, ettei he tietäneet, kusta se oli.
And they replied not to know from where.
8 Niin sanoi Jesus heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
And Jesus said to them, Neither do I tell you by what authority I do these things.
9 Niin hän rupesi sanomaan kansalle tämän vertauksen: yksi mies istutti viinamäen ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja meni muille maille kauvaksi aikaa.
And he began to speak this parable to the people. A man planted a vineyard, and leased it to farmers, and went abroad for a considerable time.
10 Ja ajallansa lähetti hän palvelian peltomiesten tykö, että he antaisivat hänelle viinamäen hedelmästä. Mutta ne peltomiehet pieksivät sen ja lähettivät pois tyhjänä.
And at the season he sent a bondman to the farmers, so that they would give him from the fruit of the vineyard. But having beaten him, the farmers sent him away empty.
11 Ja hän lähetti vielä toisen palvelian; mutta he myös sen pieksivät, ja pilkkasivat, ja lähettivät pois tyhjänä.
And he proceeded to send another bondman. And they, having beaten and shamefully treated, sent him also away empty.
12 Ja hän lähetti vielä kolmannen. Mutta he myös sen haavoittivat ja syöksivät ulos.
And he proceeded to send a third. And they also having wounded this man, cast him out.
13 Niin viinamäen isäntä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rakkaan poikani: kuin he hänen näkevät, niin he karttavat häntä.
And the lord of the vineyard said, What shall I do? I will send my beloved son. Perhaps they will be made ashamed after seeing this man.
14 Mutta kuin peltomiehet sen näkivät, ajattelivat he itsellänsä, sanoen: tämä on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, että perintö tulis meidän omaksemme.
But when the farmers saw him, they deliberated among themselves, saying, This is the heir. Come, let us kill him, so that the inheritance may become ours.
15 Ja he syöksivät ulos hänen viinamäestä ja tappoivat. Mitä viinamäen isäntä on tekevä heille?
And having cast him outside of the vineyard, they killed him. What therefore will the lord of the vineyard do to them?
16 Hän tulee ja hukkaa nämät peltomiehet, ja antaa viinamäen muille. Kuin he sen kuulivat, sanoivat he: pois se!
He will come and destroy these farmers, and will give the vineyard to others. And having heard it, they said, May it not happen!
17 Mutta hän katsahti heidän päällensä ja sanoi: mitä se on, mikä kirjoitettu on: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut nurkkakiveksi?
But having looked upon them, he said, What then is this that is written, The stone that those who build rejected, this became the head of the corner?
18 Jokainen joka lankee sen kiven päälle, se runnellaan; mutta jonka päälle se lankee, sen hän musertaa.
Every man who falls on that stone will be broken, but on whomever it may fall, it will grind him to dust.
19 Ja pappein päämiehet ja kirjanoppineet pyysivät häntä sillä hetkellä kiinni ottaa, vaan he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli.
And the chief priests and the scholars sought to throw hands on him in the same hour. And they were afraid, for they knew that he spoke this parable against them.
20 Ja he vartioitsivat häntä ja lähettivät väijyjät, jotka piti itsensä hurskaiksi teettelemän, että he hänen puheessa saisivat kiinni, ja antaisivat ylön esivallalle ja maanvanhimman haltuun.
And having watched him, they sent forth insidious men pretending themselves to be righteous, so that they might take hold of his word, in order to deliver him up to the rule and to the authority of the governor.
21 Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat: Mestari, me tiedämme, ettäs oikein sanot ja opetat, etkä katso ihmisen muotoa, vaan opetat Jumalan tien totuudessa.
And they questioned him, saying, Teacher, we know that thou speak and teach rightly, and thou do not accept a personage, but teach the way of God in truth,
22 Sopikko meidän antaa keisarille veroa, taikka ei?
Is it permitted for us to give tribute to Caesar or not?
23 Mutta kuin hän ymmärsi heidän kavaluutensa, sanoi hän heille: mitä te minua kiusaatte?
But having perceived their craftiness, he said to them, Why do ye try me?
24 Osoittakaat minulle veroraha, kenenkä kuva ja päällekirjoitus siinä on? He vastasivat ja sanoivat: keisarin.
Display to me a denarius. Whose image and inscription has it? And having answered, they said, Caesar's.
25 Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
And he said to them, Then render the things of Caesar to Caesar, and the things of God to God.
26 Ja ei he taitaneet hänen puhettansa kansan edessä laittaa, vaan ihmettelivät hänen vastaustansa, ja vaikenivat.
And they were unable to lay hold of his word before the people. And having marveled at his answer, they were silent.
27 Niin tulivat muutamat Saddukealaisista, (jotka kieltävät ylösnousemisen, ) ja kysyivät häneltä,
And some of the Sadducees having approached, those who say there is no resurrection, they questioned him,
28 Sanoen: Mestari, Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolee, jolla emäntä oli, ja se kuolis lapsetonna, niin hänen veljensä pitää sen vaimon ottaman ja veljellensä siemenen herättämän.
saying, Teacher, Moses wrote to us, if any brother dies, having a wife, and this man dies childless, that his brother should take his wife, and raise up seed to his brother.
29 Niin oli seitsemän veljeä: ensimäinen otti emännän ja kuoli lapsetonna.
There were therefore seven brothers. And the first having taken a wife, died childless.
30 Ja toinen otti sen vaimon, ja se myös kuoli lapsetonna.
And the second took the woman, and this man died childless.
31 Ja kolmas otti myös sen: ja niin kaikki seitsemän, eikä jättäneet lapsia, ja kuolivat.
And the third likewise took her, and likewise also the seven; they left behind no children, and died.
32 Kaikkein viimein kuoli myös vaimo.
And last of all the woman also died.
33 Sentähden ylösnousemisessa, kenenkä heistä vaimo pitää oleman? sillä kaikki seitsemän ovat sen vaimonansa pitäneet.
In the resurrection therefore whose wife of them does she become? For the seven had her as wife.
And having answered, Jesus said to them, The sons of this age marry, and are given in marriage, (aiōn g165)
35 Mutta ne, jotka otolliseksi tulevat sille maailmalle ja ylösnousemiselle kuolleista, ei he nai eikä huole; (aiōn g165)
but those who are considered worthy to attain to that age, and the resurrection from the dead, neither marry, nor are given in marriage. (aiōn g165)
36 Sillä ei he enään kuolla taida; sillä he ovat enkelien kaltaiset, ja he ovat Jumalan lapset, että he ovat ylösnousemisen lapset.
For neither can they die any more, for they are like the agents, and are sons of God, being sons of the resurrection.
37 Mutta että kuolleet ylösnousevat, sen on myös Moses pensaan tykönä osoittanut, kuin hän sanoi Herran Abrahamin Jumalaksi ja Isaakin Jumalaksi ja Jakobin Jumalaksi.
But that the dead are raised, even Moses showed at the Bush when he calls the Lord, the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob.
38 Mutta ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.
Now he is not God of the dead, but of the living, for all live to him.
39 Niin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja sanoivat: Mestari, oikein sinä sanoit.
And some of the scholars having answered, they said, Teacher, thou said well.
40 Ja ei he rohjenneet häneltä mitään enempää kysyä.
For they no longer dared to question him anything.
41 Niin hän sanoi heille: kuinka he sanovat Kristuksen Davidin pojaksi?
And he said to them, How do they say the Christ is David's son?
42 Ja David itse sanoo Psalmiraamatussa: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni,
Even David himself says in the book of Psalms, The Lord said to my Lord, Sit thou at my right hand,
43 Siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
until I will place thine enemies a footstool of thy feet.
44 Koska siis David kutsuu hänen Herraksensa, kuin hän on hänen Poikansa?
David therefore calls him Lord, and how is he his son?
45 Mutta kuin kaikki kansa sen kuuli, sanoi hän opetuslapsillensa:
And while all the people were listening, he said to his disciples,
46 Kavahtakaat kirjanoppineita, jotka tahtovat käydä pitkissä vaatteissa ja ottavat hyväksi tervehdykset turulla, ja ylimmäiset istuimet synagogissa, ja ylimmäiset siat ehtoollisissa,
Beware of the scholars, who desire to walk around in long robes, and love greetings in the marketplaces, and chief seats in the synagogues, and places of honor at the feasts,
47 Jotka syövä leskein huoneet, ja muodoksi pitävät pitkät rukoukset: heidän pitää saaman sitä raskaamman tuomion.
who devour widows' houses, and in pretence make long prayers. These will receive greater damnation.
