Luukkaan 19
1 Ja hän meni sisälle ja vaelsi Jerikon lävitse.
And [Jesus] entered and passed through Jericho.
2 Ja katso, yksi mies oli nimeltä Zakeus, joka oli Publikanien päämies ja hän oli rikas,
And behold, [there was] a man named Zaccheus, who was the chief among the publicans, and he was rich.
3 Ja hän pyysi nähdä Jesusta, kuka hän olis, eikä saanut kansalta; sillä hän oli varttansa vähäinen.
And he sought to see Jesus who he was; and could not for the crowd, because he was little of stature.
4 Ja hän samosi edelle, meni ylös yhteen metsä-fikunapuuhun, että hän olis saanut hänen nähdä; sillä sen kautta oli hän vaeltava.
And he ran before, and climbed up upon a sycamore-tree to see him; for he was to pass that [way].
5 Ja kuin hän tuli siihen paikkaan, katsoi Jesus ylös, ja näki hänen, ja sanoi hänelle: Zakeus, astu nopiasti alas! sillä minun pitää tänäpänä oleman sinun huoneessas.
And when Jesus came to the place, he looked up, and saw him, and said to him, Zaccheus, make haste, and come down: for to-day I must abide at thy house.
6 Ja hän astui nopiasti alas ja otti hänen iloiten vastaan.
And he made haste, and came down, and received him joyfully.
7 Ja kuin he sen näkivät, napisivat he kaikki, että hän meni sisälle syntisen miehen tykö olemaan.
And when they saw [it], they all murmured, saying, That he was gone to be guest with a man that is a sinner.
8 Mutta Zakeus seisoi ja sanoi Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaraani annan minä vaivaisille; ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan.
And Zaccheus stood, and said to the Lord; Behold, Lord, the half of my goods I give to the poor; and if I have taken any thing from any man by false accusation, I restore [him] four-fold.
9 Niin Jesus sanoi hänelle: tänäpänä on tälle huoneelle autuus tapahtunut, että hänkin on Abrahamin poika.
And Jesus said to him, This day is salvation come to this house, forasmuch as he also is a son of Abraham.
10 Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli.
For the Son of man is come to seek and to save that which was lost.
11 Mutta kuin he nämät kuulleet olivat, sanoi hän vielä yhden vertauksen: että hän oli juuri läsnä Jerusalemia, ja että he luulivat Jumalan valtakunnan kohta ilmoitettavan.
And as they heard these things, he added and spoke a parable, because he was nigh to Jerusalem, and because they thought that the kingdom of God would immediately appear.
12 Sanoi hän siis: yksi herrasmies matkusti kaukaiseen maakuntaan, itsellensä valtakuntaa ottamaan, ja aikoi jälleen palata:
He said therefore, A certain nobleman went into a far country to receive for himself a kingdom, and to return.
13 Niin hän kutsui tykönsä kymmenen palveliaansa ja antoi heille kymmenen leiviskää, ja sanoi heille: tehkäät kauppaa niinkauvan kuin minä tulen.
And he called his ten servants, and delivered them ten pounds, and said to them, Occupy till I come.
14 Mutta hänen kylänsä asujat vihasivat häntä, ja lähettivät sanansaattajat hänen jälkeensä, sanoen: emme tahdo, että tämä meitä vallitsee.
But his citizens hated him, and sent a message after him, saying, We will not have this [man] to reign over us.
15 Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.
And it came to pass, that when he had returned, having received the kingdom, then he commanded these servants to be called to him, to whom he had given the money, that he might know how much every man had gained by trading.
16 Niin tuli ensimäinen ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on kymmenen leiviskää kasvattanut.
Then came the first, saying, Lord, thy pound hath gained ten pounds.
17 Ja hän sanoi hänelle: oikein, hyvä palvelia, ettäs vähässä olit uskollinen, sinulla pitää valta kymmenen kaupungin päälle oleman.
And he said to him, Well, thou good servant: because thou hast been faithful in a very little, have thou authority over ten cities.
18 Toinen myös tuli ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on viisi leiviskää kasvattanut.
And the second came, saying, Lord, thy pound hath gained five pounds.
19 Niin hän myös sanoi hänelle: ole sinäkin viiden kaupungin haltia.
And he said likewise to him, Be thou also over five cities.
20 Ja kolmas tuli ja sanoi: herra, katso, tässä on sinun leiviskäs, joka minulla hikiliinassa kätketty oli;
And another came, saying, Lord, behold, [here is] thy pound, which I have kept laid up in a napkin:
21 Sillä minä pelkäsin sinua, ettäs kova mies olet; sinä otat, jota et tallelle pannut, ja niität, jota et kylvänyt.
For I feared thee, because thou art an austere man: thou takest up what thou layedst not down, and reapest what thou didst not sow.
22 Hän sanoi hänelle: sinun suustas minä sinun tuomitsen, sinä paha palvelia, sinä tiesit minun kovaksi mieheksi, joka otan, jota en minä tallelle pannut, ja leikkaan, jota en minä kylvänyt:
And he saith to him, Out of thy own mouth will I judge thee, [thou] wicked servant. Thou knewest me to be an austere man, taking up what I laid not down, and reaping what I did not sow:
23 Ja miksi et sinä antanut minun rahaani vaihetuspöydälle? ja minä olisin tultuani sen kasvun kanssa jälleen saanut.
Why then gavest thou not my money into the bank, that at my coming I might have required my own with interest?
24 Niin hän sanoi tykönä seisoville: ottakaat pois leiviskä häneltä, ja antakaat sille, jolla kymmenen leiviskää on.
And he said to them that stood by, Take from him the pound, and give [it] to him that hath ten pounds.
25 Niin he sanoivat hänelle: herra, hänellä on kymmenen leiviskää.
(And they said to him, Lord, he hath ten pounds.)
26 Sillä minä sanon teille, jolla on, hänelle pitää annettaman, ja häneltä, jolla ei ole, sekin, mikä hänellä on, pitää otettaman pois.
For I say to you, That to every one who hath shall be given; and from him that hath not, even what he hath shall be taken away from him.
27 Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heitä, tuokaat tänne ja mestatkaa heitä minun edessäni.
But those my enemies, who would not that I should reign over them, bring hither, and slay [them] before me.
28 Ja kuin hän nämät puhunut oli, meni hän edellä ja vaelsi ylös Jerusalemia päin.
And when he had thus spoken, he went before, ascending towards Jerusalem.
29 Ja tapahtui, kuin hän lähestyi Betphagea ja Betaniaa, ja tuli sen vuoren tykö, joka öljymäeksi kutsutaan kutsutaan, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa,
And it came to pass, when he had come nigh to Bethphage and Bethany, at the mount called [the mount] of Olives, he sent two of his disciples,
30 Sanoen: menkäät kylään, joka on teidän edessänne, ja kuin te siihen tulette sisälle, niin te löydätte varsan sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen koskaan istunut ole: päästäkäät se ja tuokaat tänne.
Saying, Go ye into the village over against [you]; in which at your entering ye will find a colt tied, on which yet never man sat: loose him, and bring [him hither].
31 Ja jos joku teiltä kysyy: miksi te sitä päästätte? niin sanokaat hänelle: Herra tätä tarvitsee.
And if any man shall ask you, Why do ye loose [him]? thus shall ye say to him, Because the Lord hath need of him.
32 Niin lähetetyt menivät ja löysivät niinkuin hän oli heille sanonut.
And they that were sent, went and found even as he had said to them.
33 Kuin he nyt päästivät varsaa, sanoi sen isäntä heille: miksi te päästätte varsaa?
And as they were loosing the colt, the owners of it said to them, Why loose ye the colt?
34 Vaan he sanoivat: Herra tätä tarvitsee.
And they said, The Lord hath need of him.
35 Ja he veivät sen Jesuksen tykö, ja panivat vaatteensa varsan päälle, ja istuttivat Jesuksen se päälle.
And they brought him to Jesus: and they cast their garments upon the colt, and they set Jesus upon him.
36 Ja kuin hän matkusti, levittivät he vaatteensa tielle.
And as he went, they spread their clothes in the way.
37 Ja kuin hän jo lähestyi menemään alas Öljymäeltä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikistä niistä voimallisista töistä, jotka he nähneet olivat,
And when he had come nigh, even now at the descent of the mount of Olives, the whole multitude of the disciples began to rejoice and praise God with a loud voice, for all the mighty works that they had seen.
38 Sanoen: siunattu olkoon se, joka tulee, kuningas Herran nimeen! rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!
Saying, Blessed [be] the King that cometh in the name of the Lord: Peace in heaven, and glory in the highest.
39 Ja muutamat Pharisealaisista kansan seasta sanoivat hänelle: Mestari, nuhtele opetuslapsias.
And some of the Pharisees from among the multitude said to him, Master, rebuke thy disciples.
40 Ja hän vastaten sanoi heille: minä sanon teille: jos nämät vaikenevat, niin kivet pitää huutaman.
And he answered and said to them, I tell you, that if these should hold their peace, the stones would immediately cry out.
41 Ja kuin hän lähemmä tuli, katsoi hän kaupungin päälle, itki häntä,
And when he had come near, he beheld the city, and wept over it,
42 Ja sanoi: jos sinäkin tietäisit, niin sinä ajattelisit tosin tällä sinun ajallas, mitä sinun rauhaas sopis. Mutta nyt ovat ne kätketyt sinun silmäis edestä.
Saying, If thou hadst known, even thou, at least in this thy day, the things [which belong] to thy peace! but now they are hid from thy eyes.
43 Sillä ne päivät pitää tuleman sinun ylitses, että sinun vihollises skantsaavat sinun, ja ympäri piirittävät sinun, ja ahdistavat sinun joka kulmalta,
For the days shall come upon thee, that thy enemies shall cast a trench about thee, and encompass thee, and keep thee in on every side,
44 Ja maahan tasoittavat sinun ja sinun lapses, jotka sinussa ovat, ja ei jätä sinussa kiveä kiven päälle; ettet etsikkos aikaa tuntenut.
And shall lay thee even with the ground, and thy children within thee: and they shall not leave in thee one stone upon another: because thou knewest not the time of thy visitation.
45 Ja hän meni sisälle templiin, rupesi ajamaan siitä ulos ostajia ja myyjiä,
And he went into the temple, and began to cast out them that sold in it, and them that bought,
46 Sanoen heille: kirjoitettu on: minun huoneeni on rukoushuone; mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi.
Saying to them, It is written, My house is the house of prayer, but ye have made it a den of thieves.
47 Ja hän opetti joka päivä templissä, mutta pappein päämiehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat etsivät häntä surmataksensa,
And he taught daily in the temple. But the chief priests, and the scribes, and the chief of the people sought to destroy him,
48 Ja ei tietäneet, mitä heidän piti tekemän; sillä kaikki kansa riippui hänessä, ja kuulivat häntä.
And could not find what they might do: for all the people were very attentive to hear him.
