Luukkaan 17
1 Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
Il dit à ses disciples: «Qu'il n'arrive pas de scandales, la chose est impossible, mais malheur à celui par qui le scandale arrive!
2 Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
Il vaudrait mieux pour lui qu'on lui attachât au cou une meule de moulin, et qu'on le jetât à la mer, que de scandaliser un de ces petits.»
3 Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
«Prenez garde à vous: si ton frère a péché, reprends-le et s'il se repent, pardonne-lui.
4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
Et s'il a péché contre toi sept fois en un jour, et que sept fois en un jour, il se tourne vers toi et te dise: «Je me repens», pardonne-lui.» —
5 Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
«Augmente-nous la foi, dirent les apôtres au Seigneur,
6 Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
et le Seigneur leur répondit: «Si vous aviez de la foi gros comme un grain de sénevé, vous diriez à ce sycomore «Déracine-toi, et plante-toi dans la mer», il vous obéirait.»
7 Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
«Quand votre serviteur rentre des champs, après le labour ou le pâturage, lequel de vous lui dira: «Viens vite te mettre à table.»
8 Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
Ne lui dira-t-il pas au contraire: «Prépare-moi à dîner, ceins-toi, et me sers jusqu'à ce que j'aie mangé et bu; après quoi, tu mangeras et boiras toi-même.»
9 Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
Et parce que ce serviteur fait ce qui lui était commandé, son maître lui doit-il quelque reconnaissance?
10 Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
De vous, il en est de même: quand vous aurez fait tout ce qui vous est commandé, dites ceci: «Nous sommes des serviteurs inutiles; ce que nous avons fait nous avions le devoir de le faire.»
11 Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
Dans son voyage à Jérusalem, Jésus traversa la Samarie et la Galilée.
12 Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
Comme il arrivait à l'entrée d'un village, se présentèrent à lui dix lépreux qui, restant à une certaine distance,
13 Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
élevèrent la voix: «Jésus! maître! dirent-ils, aie pitié de nous!»
14 Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
Il les vit et leur dit: «Allez vous montrer aux prêtres.» Et il arriva pendant qu'il y allaient, qu'ils furent guérie.
15 Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
L'un d'entre eux, se voyant guéri, revint sur ses pas, rendant à grands cris gloire à Dieu;
16 Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
puis il se prosterna aux pieds de Jésus, la face contre terre, lui rendant grâces. C'était un Samaritain.
17 Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
Alors Jésus prononça ces paroles: «Est-ce que les dix n'ont pas été guéris? Les neuf autres où sont-ils?
18 Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
Il ne s'en est trouvé aucun qui soit revenu pour rendre gloire à Dieu, sinon celui-ci: un étranger!»
19 Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
Puis s'adressant à lui: «Lève-toi; va, ta foi t'a sauvé»
20 Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
Les Pharisiens lui ayant demandé quand viendrait le Royaume de Dieu il leur répondit ainsi: «Le Royaume de Dieu ne vient pas avec des marques extérieures.
21 Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
On ne dira pas: il est ici! ou: il est là! car sachez-le: le Royaume de Dieu est au milieu de vous.»
22 Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
Puis il dit aux disciples: «Il viendra un temps où vous désirerez voir un des jours du Fils de l'homme, un seul, et vous ne le verrez pas.
23 Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
On vous dira: «Le voici!» — «le voilà!» N'y allez pas; ne le cherchez pas.
24 Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
Tel, en effet, l'éclair resplendissant à une extrémité, du ciel brille jusqu'à l'autre, tel, en son jour, sera le Fils de l'homme.»
25 Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
«Mais il lui faut d'abord beaucoup souffrir, et être rejeté par cette génération-ci.»
26 Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
«Ainsi étaient les choses aux jours de Noé, ainsi seront-elles aux jours du Fils de l'homme.
27 He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
Les hommes mangeaient, buvaient, se mariaient ou mariaient leurs enfants, jusqu'au moment où Noé entra dans l'arche, et où le déluge survint et les extermina tous.
28 Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
C'est encore ce qui est arrivé aux jours de Lot: les hommes mangeaient, buvaient, achetaient, vendaient, plantaient, bâtissaient;
29 Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
et au moment où Lot sortit de Sodome, une pluie de feu et de soufre tomba du ciel et les extermina tous.
30 Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
Ainsi en sera-t-il le jour où le Fils de l'homme sera révélé.»
31 Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
«Que celui qui sera, ce jour-là, sur le toit, et qui aura quelque objet dans la maison, ne descende pas pour l'emporter. Que celui qui sera aux champs fasse de même et ne revienne pas sur ses pas.
32 Muistakaa Lotin emäntää.
Souvenez-vous de la femme de Lot!»
33 Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
«Qui cherchera à sauver sa vie la perdra, et qui la perdra, la rendra vraiment vivante.»
34 Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
«Cette nuit-là, je vous le déclare, de deux hommes qui seront dans un lit, l'un sera pris, et l'autre laissé.
35 Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
De deux femmes qui moudront ensemble, l'une sera prise, et l'autre laissée.» -
36 Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
(De deux hommes qui seront dans un champ, l’un sera pris et l’autre laissé).
37 Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
- «Où sera-ce Seigneur?» demandèrent les disciples. Il leur répondit: «Où sera le corps, là aussi les vautours se rassembleront.»
