Luukkaan 15
1 Mutta hänen tykönsä tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan häntä.
A LAILA hele aku la io na la ka poe lunaauhau a pau, a me ka poe hewa e hoolohe ia ia.
2 Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: tämä syntisiä vastaan ottaa ja syö heidän kanssansa.
A ohumu iho la ka poe Parisaio a me ka poe kakauolelo, i ae la, Ua hoolauna oia nei me ka poe hewa, a ua ai pu no hoi me lakou.
3 Niin hän sanoi heille tämän vertauksen, sanoen:
Olelo mai la oia i keia olelonane ia lakou, i mai la,
4 Kuka on teistä se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen, joka kadonnut on, siihenasti että hän sen löytää?
Owai ke kanaka iwaena o oukou he poe hipa kana hookahi haneri, a nalowale kekahi o lakou, aole anei ia i waiho aku i na hipa he kanaiwakumamaiwa ma ka waonahele, a imi aku i ka mea i nalowale a loaa ia ia ia?
5 Ja kuin hän sen löytää, niin hän panee sen olallensa, iloiten.
A loaa, alaila e kau ia ia ma kona poohiwi me ka olioli?
6 Ja kuin hän tulee kotiansa, niin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja kylänsä miehet, ja sanoo heille: iloitkaat minun kanssani: sillä minä löysin lampaani, joka kadonnut oli.
A hiki mai ia i ka hale, houlunlu oia i na hoaaloha a me na hoalauna, me ka olelo ia lakou, E hauoli pu mai me au; no ka mea, ua loaa ia'u kuu wahi hipa i nalowale.
7 Minä sanon teille: niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.
Ke olelo aku nei au ia oukou, ua oi aku ka olioli ma ka lani no ke kanaka hewa hookahi e mihi ana, mamua o na kanaka maikai he kanaiwakumamaiwa aole pono ia lakou ke mihi.
8 Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninkiä, jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän sytytä kynttilää, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin hän sen löytää?
A owai la hoi ka wahine he mau hapawalu kana he umi, a i nalowale kekahi, aole ia e kuni i ke kukui a kahili i ka hale, a imi ikaika a loaa ia ia ia?
9 Ja kuin hän sen löytänyt on, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja kylänsä vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini, jonka minä kadotin.
A loaa, e houluulu no ia i na hoaaloha a me na hoalauna, a olelo aku, E hauoli pu mai me au; no ka mea, ua loaa ia'u ka hapawalu i nalowale.
10 Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.
Pela hoi, ke olelo aku nei au ia oukou, He olioli no imua o ke alo o ko ke Akua poe anela i ke kanaka hewa hookahi e mihi ana.
11 Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,
I mai la hoi ia, O kekahi kanaka elua ana keiki.
12 Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.
Olelo aku la ke kaikaina i kona makuakane, E ka makua, e haawi mai oe ia'u i ko'u puu o ka waiwai. A mahele iho la oia i ka waiwai no lana,
13 Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.
Aole nui na la mahope iho houluulu mai ke keiki pokii i kana a pau, hele aku la ia i ka aina loihi aku: a malaila ia i hoomaunauna aku ai i kana waiwai e noho uhauha ana.
14 Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,
A hoopau aku la oia i kana a pau, nui aku la ka wi o kela aina, a nele iho la ia.
15 Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.
Hele ae la hoi ia a hoopili aku me kekahi kamaaina o ua aina la: a hoouna ae la oia ia ia i kona mau aina e hanai puaa.
16 Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.
A e ake no ia e hoopiha i kona opu me na hua keratio a na puaa i ai ai, aole hoi mea nana i haawi ia ia.
17 Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!
A loaa oia ia ia iho, i iho la ia. He nui ka poe paaua a ko'u makuakane, he ai ka lakou e maona ai a koe aku, a e make ana hoi au i ka pololi!
18 Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,
E ku au a e hele aku i kuu makuakane, a e olelo aku au ia ia, E kuu makua, ua hana hewa aku wau i ka lani a ia oe;
19 Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
Aole au e pono ke kapa hou ia mai he keiki nau; e hoohalike mai oe ia'u me kekahi o kau poe paaua.
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
A en ae la ia a hele mai i kona makuakane: a ia ia i kahi loihi aku, ike aku la kona makuakane ia ia, hu ae la kona aloha, holo aku la ia, apo aku la i kona a-i, a honi aku la ia ia.
21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
I mai la ke keiki ia ia, E ka makua, ua hana hewa aku wau i ka lani, a ia oe, aole e pono ke kapa hou ia mai he keiki nau.
22 Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
Aka, i aku la ka makua i kana mau kauwa, E lawe mai i ka aahu maikai loa, a e hoaahu ae ia ia; a e hookomo i ke komolima ma kona lima, a me na kamaa ma kona mau wawae;
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
A e lawe mai hoi i ke keiki bipi i kupaluia, e kalua; a e ai kakou me ka olioli;
24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
No ka mea, ua make keia keiki a'u, a na ola hou mai nei; nalowale aku la hoi ia, a ua loaa mai net A ahaaina iho la lakou me ka olioli.
25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hän tuli ja huonettä lähestyi, kuuli hän laulun ja hypyt.
A o kana keiki hiapo, aia no ia ma ka waena; a i kona hele ana mai a kokoke i ka hale, lohe iho la ia i ka hula a me ka haa ana.
26 Niin hän kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikä se on?
Kahea mai la ia i kekahi o ka poe kauwa, ninau mai la i ke ano o ia mau mea.
27 Niin se sanoi hänelle: sinun veljes tuli, ja isäs antoi tappaa syötetyn vasikan, että hän sai hänen terveenä jälleen.
Hai aku la hoi oia ia ia, Ua hiki mai kou kaikaina; a ua kalua iho nei kou makuakane i ke keiki bipi i kupaluia, no ka mea, ua loaa mai nei oia ia ia e ola ana.
28 Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; hänen isänsä meni siis ulos, ja neuvoi häntä.
Huhu iho la ia, aole i makemako e komo iloko. Nolai la i hele aku ai kona makuakane iwaho, a nonoi aku ia ia.
29 Mutta hän vastasi ja sanoi isällensä: katso, niin monta vuotta minä palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun käskyäs käynyt ylitse, ja et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa.
Olelo mai la ia i kona makuakane, Eia hoi, he nui no neia mau makahiki a'u i malama aku ai ia oe, aole hoi au i hoohala iki i kau olelo; aole loa hoi oe i haawi mai i wahi keiki kao na'u e ahaaina olioli pu ai au me ko'u mau honaloha;
30 Mutta että tämä sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinä hänelle syötetyn vasikan.
Aka hoi, i ka hoi ana mai o keia keiki au ka mea i hokai aku i kou waiwai me na wahine hookamakama, ua kalua koke no oe nana i ke keiki bipi i kupaluia.
31 Mutta hän sanoi hänelle: poikani! sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mitä minun on, se on sinun.
A i aku la oia ia ia, E ka'u keiki, ua noho mau oe me au, a o na mea a pau a'u, o kau no ia.
32 Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty.
He mea pono no kakou e ahaaina olioli a me ka hauoli; no ka mea, o kou kaikaina nei, ua make no ia, a na ola hou mai nei; nalowale aku la ia, a ua loaa mai nei.
