Luukkaan 15
1 Mutta hänen tykönsä tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan häntä.
Koro josol osuru gi joricho nochokore machiegni mondo giwinje.
2 Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: tämä syntisiä vastaan ottaa ja syö heidän kanssansa.
To jo-Farisai gi Jopuonj Chik ne ngʼur kawacho niya, “Ngʼatni rwako joricho kendo ochiemo kodgi.”
3 Niin hän sanoi heille tämän vertauksen, sanoen:
Eka Yesu nogoyo nigi ngero ni:
4 Kuka on teistä se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen, joka kadonnut on, siihenasti että hän sen löytää?
“Ka ngʼato kuomu dibedi ni en gi rombe mia achiel, to achiel kuomgi olal, donge ngʼatno diwe piero ochiko gochikogo e pap kama ler kendo odhi omany rombo molal nyaka oyude?
5 Ja kuin hän sen löytää, niin hän panee sen olallensa, iloiten.
To ka oyude, okete e goke komor
6 Ja kuin hän tulee kotiansa, niin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja kylänsä miehet, ja sanoo heille: iloitkaat minun kanssani: sillä minä löysin lampaani, joka kadonnut oli.
kendo odhiyo dala. Eka oluongo osiepene gi jogwengʼ-gi kaachiel, kowacho ni, ‘Moruru koda, aseyudo nyarombona ma yande olal.’
7 Minä sanon teille: niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.
Awachonu ni kamano e kaka mor nobedi e polo kuom jaricho achiel molokore, moloyo mor kuom ji piero ochiko gochiko mabeyo ma ok dwar weyo richo.
8 Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninkiä, jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän sytytä kynttilää, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin hän sen löytää?
“Kata ka dibed ni nitie dhako man-gi silinge mamingli apar, to achiel olalne. Donge domok taya, kendo yweyo ot, ka omanye maber mondo omi oyude?
9 Ja kuin hän sen löytänyt on, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja kylänsä vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini, jonka minä kadotin.
To ka oyude, oluongo osiepene gi jogwengʼ-gi kaachiel, kowacho ni, ‘Moruru koda, aseyudo pesana manolal.’
10 Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.
Mana kamano, awachonu e kaka mor e nyim malaika mag Nyasaye nobedie kuom jaricho achiel moweyo richo.”
11 Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,
Yesu nomedo wacho niya, “Ne nitie ngʼato moro mane nigi yawuowi ariyo.
12 Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.
Wuowi ma chogo nowacho ni wuon mare ni, ‘Wuora, pogna mwanduna makora.’ Omiyo mano nopogo yawuote ariyogo mwandune.
13 Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.
“Bangʼ ndalo manok, wuowi machogono nokawo gige duto moloko pesa, eka nowuok modhi e piny mabor to kuro notiyo gi mwandune e yor dak e ngima mar anjawo.
14 Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,
Kane osetieko pesane duto, kech mager nowuok e pinyno duto, mi nodoko jachan machandore.
15 Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.
Kuom mano nodhi mondo otine japiny moro, mi ngʼatno nokete jakwa anguro.
16 Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.
Nogombo mondo ocham opokla ma anguro chamo, to bende onge ngʼato mane omiye gimoro.
17 Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!
“Kane parone odwogone, nowacho ni, ‘Jotij wuonwa adi man-gi chiemo moromogi, madongʼ, to an to kech chama monego atho!
18 Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,
Abiro wuok kendo adog ir wuora mi anawachne ni: Wuora, asetimo richo e nyim polo kendo e nyimi.
19 Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
Ok awinjora koro oluonga ni wuodi; keta abed kaka achiel kuom jotichni.’
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
Omiyo noa malo kendo nodhi ir wuon mare. “To kane pod en kuma bor, wuon mare nonene, kendo kopongʼ gi kech kuome, noringo kodhiyo ir wuode, nokwake gi bade kendo nonyodhe.
21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
“Wuowino nowachone ni, ‘Wuora, asetimo richo e nyim polo kendo e nyimi. Ok awinjora koro mondo oluonga ni wuodi.’
22 Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
“To wuon mare nowacho ne jotichne ni, ‘Timuru piyo kendo keluru law maberie moloyo mondo urwakne. Ketneuru tere e lith lwete kendo wuoche mondo urwakne e tiende.
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
Keluru nyarwath machwe uyangʼ. Wachamuru wabed mamor.
24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
Nikech wuodani yande otho, to koro onwangʼe.’ Kamano negichako timo nyasi ka gimor.
25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hän tuli ja huonettä lähestyi, kuuli hän laulun ja hypyt.
“E kindeno, noyudo ka wuowi maduongʼ ni e puodho. Kane obiro machiegni gi ot nowinjo wer gi miel.
26 Niin hän kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikä se on?
Omiyo noluongo achiel kuom jotich kendo nopenje ni en angʼo matimore.
27 Niin se sanoi hänelle: sinun veljes tuli, ja isäs antoi tappaa syötetyn vasikan, että hän sai hänen terveenä jälleen.
Nodwoke ni, ‘Owadu osedwogo, to wuonu osenego nyarwath machwe nikech osedwogo kongima kendo maber.’
28 Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; hänen isänsä meni siis ulos, ja neuvoi häntä.
“To wuowi maduongʼ mirima nomako, kendo notamore donjo e ot. Omiyo wuon mare nowuok oko odhiyo ire kendo nosaye mondo odonji.
29 Mutta hän vastasi ja sanoi isällensä: katso, niin monta vuotta minä palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun käskyäs käynyt ylitse, ja et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa.
To nodwoko wuon mare ni, ‘Neye, hignigi duto asebedo katiyoni ka misumba kendo aserito chikeni. To eka pok imiyoa kata mana nyadiel mondo ayangʼ, abedgo mamor kod osiepena.
30 Mutta että tämä sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinä hänelle syötetyn vasikan.
To ka wuodini, moseketho gigegi gi mon ma jochode ka obiro dala, to iyangʼone nyarwath machwe!’
31 Mutta hän sanoi hänelle: poikani! sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mitä minun on, se on sinun.
“Wuon mare nowacho niya, ‘Wuoda, in koda ndalo duto, kendo gik moko duto ma an-go gin magi.
32 Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty.
To nyaka ne wabed mamor kendo bed moil, nikech owaduni yande otho to koro ongima, kendo yande olal to koro oyude!’”
