Luukkaan 1
1 Että moni on ruvennut järjestänsä kirjoittamaan niistä asioista, joista meillä täydellinen tieto on,
To his Excellency, Theophilus. Many attempts have been already made to draw up an account of those events which have reached their conclusion among us,
2 Niinkuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse nähneet ja sananpalveliat olleet ovat:
just as they were reported to us by those who from the beginning were eye-witnesses, and afterward became bearers of the message.
3 Näkyy myös minulle se hyväksi, sitte kuin minä alusta kaikki visusti tutkinut olen, että minä niitä järjestänsä sinulle kirjoittaisin, hyvä Teophilus:
And, therefore, I also, since I have investigated all these events with great care from their very beginning, have resolved to write a connected history of them for you,
4 Ettäs ymmärtäisit selkiästi niiden asiain vahvan totuuden, joista sinä opetettu olet.
in order that you may be able to satisfy yourself of the accuracy of the story which you have heard from the lips of others.
5 Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, Sakarias nimeltä, Abian vuorosta; ja hänen emäntänsä Aaronin tyttäristä, ja hänen nimensä Elisabet.
In the reign of Herod, king of Judea, there was a priest named Zechariah, who belonged to the division called after Abijah. His wife, whose name was Elizabeth, was also a descendant of Aaron.
6 Ja he olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltavaiset kaikissa Herran käskyissä ja säädyissä laittamattomasti,
They were both righteous people, who lived blameless lives, guiding their steps by all the commandments and ordinances of the Lord.
7 Ja heillä ei ollut lasta; sillä Elisabet oli hedelmätöin, ja he olivat jo molemmat ijälliset.
But they had no child, Elizabeth being barren; and both of them were advanced in years.
8 Ja tapahtui, kuin hän vuorollansa papin virkaa toimitti Jumalan edessä,
One day, when Zechariah was officiating as priest before God, during the turn of his division,
9 Papin viran tavan jälkeen, lankesi arpa hänelle, että hänen piti suitsuttaman, sitte kuin hän oli mennyt sisälle Herran templiin.
it fell to him by lot, in accordance with the practice among the priests, to go into the Temple of the Lord and burn incense;
10 Ja kaikki kansan paljous rukoili ulkona suitsutuksen aikana.
and, as it was the Hour of Incense, the people were all praying outside.
11 Mutta hänelle ilmestyi Herran enkeli, seisoin suitsutusalttarin oikealla puolella.
And an angel of the Lord appeared to him, standing on the right of the Altar of Incense.
12 Ja kuin Sakarias hänen näki, hämmästyi hän ja pelko lankesi hänen päällenssä.
Zechariah was startled at the sight and was awe-struck.
13 Mutta enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Sakarias! sillä sinun rukoukses on kuultu ja sinun emäntäs Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Johannes.
But the angel said to him, “Do not be afraid, Zechariah; your prayer has been heard, and your wife Elizabeth will bear you a son, whom you will call by the name John.
14 Ja sinulle tulee ilo ja ihastus, ja monta iloitsevat hänen syntymisestänsä.
He will be to you a joy and a delight; and many will rejoice over his birth.
15 Sillä hän tulee suureksi Herran edessä, ja viinaa ja väkevää juomaa ei hän juo, ja hän täytetään Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta.
For he will be great in the sight of the Lord; he will not drink any wine or strong drink, and he will be filled with the Holy Spirit from the very hour of his birth,
16 ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö.
and will reconcile many of the Israelites to the Lord their God.
17 Ja hän käy edellä hänen edessänsä Eliaan Hengellä ja voimalla, kääntäin isäin sydämet lasten tykö ja tottelemattomat hurskasten toimen tykö, toimittaakseen Herralle valmistetun kansan.
He will go before him in the spirit and with the power of Elijah, to reconcile fathers to their children and the disobedient to the wisdom of the righteous, and so make ready for the Lord a people prepared for him.”
18 Ja Sakarias sanoi enkelille: mistä minä sen ymmärrän? sillä minä olen vanha ja emäntäni on jo ijällinen.
“How can I be sure of this?” Zechariah asked the angel. “For I am an old man and my wife is advanced in years.”
19 Niin enkeli vastasi ja sanoi hänelle: minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja olen lähetetty puhumaan sinulle ja saattamaan näitä iloisia sanomia sinulle.
“I am Gabriel,” the angel answered, “who stand in the presence of God, and I have been sent to speak to you and to bring you this good news.
20 Ja katso, sinä tulet kielettömäksi ja et saa puhua hamaan siihen päivään asti, jona nämä tapahtuvat, ettet uskonut sanojani, jotka ajallansa täytetään.
And now you will be silent and unable to speak until the day when this takes place, because you did not believe what I said, though my words will be fulfilled in due course.”
21 Mutta kansa odotti Sakariasta, ja ihmettelivät, että hän niin templissä viipyi.
Meanwhile the people were watching for Zechariah, wondering at his remaining so long in the Temple.
22 Vaan kuin hän tuli ulos, niin ei hän saanut puhua heille. Ja he ymmärsivät, että hän oli näyn templissä nähnyt. Ja hän viittasi heille, ja jäi mykäksi.
When he came out, he was unable to speak to them, and they perceived that he had seen a vision there. But Zechariah kept making signs to them, and remained dumb.
23 Ja tapahtui, että hänen virkansa päivät olivat täytetyt, niin hän meni kotiansa.
And, as soon as his term of service was finished, he returned home.
24 Mutta niiden päiväin jälkeen tuli hänen emäntänsä Elisabet raskaaksi ja salasi itsensä viisi kuukautta, sanoen:
After this his wife, Elizabeth, became pregnant and lived in seclusion for five months.
25 Ja näin on Herra minulle tehnyt niinä päivinä, kuin hän minun puoleeni katsoi, että hän ottais pois minun ylönkatseeni ihmisten seassa.
“The Lord has done this for me,” she said, “he has shown me kindness and taken away the public disgrace of childlessness under which I have been living.”
26 Mutta kuudentena kuukautena lähetettiin enkeli Gabriel Jumalalta Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Nasaret,
Six months later the angel Gabriel was sent from God to a town in Galilee called Nazareth,
27 Neitseen tykö, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Joseph, Davidin huoneesta; ja neitseen nimi oli Maria.
to a maiden there who was engaged to a man named Joseph, a descendant of David. Her name was Mary.
28 Ja enkeli tuli sisälle hänen tykönsä ja sanoi: terve, armoitettu! Herra on sinun kanssas: siunattu sinä vaimoin seassa!
Gabriel came into her presence and greeted her, saying, “You have been shown great favor – the Lord is with you.”
29 Mutta kuin hän näki hänen, hämmästyi hän hänen puheestansa ja ajatteli, millinen se tervehdys oli.
Mary was much disturbed at his words, and was wondering to herself what such a greeting could mean,
30 Ja enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Maria! sillä sinä löysit armon Jumalan tykönä.
when the angel spoke again, “Do not be afraid, Mary, for you have found favor with God.
31 Ja katso, sinä siität kohdussas ja synnytät Pojan, ja sinun pitää kutsua hänen nimensä Jesus.
And now, you will conceive and give birth to a son, and you will give him the name Jesus.
32 Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa hänelle Davidin hänen isänsä istuimen,
The child will be great and will be called ‘Son of the Most High,’ and the Lord God will give him the throne of his ancestor David,
33 Ja hänen pitää Jakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti oleman ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman. (aiōn g165)
and he will reign over the descendants of Jacob for ever; And to his kingdom there will be no end.” (aiōn g165)
34 Niin sanoi Maria enkelille: kuinka tämä tulee, sillä en minä miehestä mitään tiedä?
“How can this be?” Mary asked the angel. “For I have no husband.”
35 Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päälles ja Ylimmäisen voima varjoo sinun: sentähden myös se pyhä, joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
“The Holy Spirit will descend on you,” answered the angel, “and the Power of the Most High will overshadow you; and therefore the child will be called ‘holy,’ and ‘Son of God.’
36 Ja katso, Elisabet sinun lankos siitti myös pojan vanhalla ijällänsä, ja tämä on kuudes kuukausi hänelle, joka kutsuttiin hedelmättömäksi.
And Elizabeth, your cousin, is herself also expecting a son in her old age; and it is now the sixth month with her, though she is called barren;
37 Sillä ei Jumalan edessä ole yhtään asiaa mahdotointa.
for no promise from God will fail to be fulfilled.”
38 Niin sanoi Maria: katso, Herran piika! tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen! Ja enkeli läksi hänen tyköänsä.
“I am the servant of the Lord,” exclaimed Mary. “Let it be with me as you have said.” Then the angel left her.
39 Mutta Maria nousi niinä päivinä ja meni kiiruusti ylös mäkikyliin Juudan kaupunkiin.
Soon after this Mary set out, and made her way quickly into the hill-country, to a town in Judah;
40 Ja tuli Sakariaan huoneeseen ja tervehti Elisabetia.
and there she went into Zechariah’s house and greeted Elizabeth.
41 Ja tapahtui, kuin Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyppäsi lapsi hänen kohdussansa. Ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä,
When Elizabeth heard Mary’s greeting, the child moved within her, and Elizabeth herself was filled with the Holy Spirit,
42 Ja hän huusi suurella äänellä ja sanoi: siunattu olet sinä vaimoin seassa, ja siunattu on sinun kohtus hedelmä!
and cried aloud, “Blessed are you among women, and blessed is your unborn child!
43 Ja kusta se minulle tulee, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
But how have I this honor, that the mother of my Lord should come to me?
44 Sillä katso, kuin sinun tervehdykses ääni tuli minun korviini, hyppäsi lapsi ilosta minun kohdussani.
For, as soon as your greeting reached my ears, the child moved within me with delight!
45 Ja autuas sinä, joka uskoit; sillä ne täytetään, mitkä sinulle ovat sanotut Herralta.
Happy indeed is she who believed that the promise which she received from the Lord would be fulfilled.”
46 Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
And Mary said: “My soul exalts the Lord,
47 Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani,
and my spirit delights in God my Savior,
48 Että hän katsoi piikansa nöyryyttä; sillä katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuttaman:
for he has looked with favor on his humble servant girl. From now on all generations will call me blessed!
49 Sillä Voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani, ja hänen nimensä on pyhä,
“For the Almighty has done great things for me, and holy is his name.
50 Ja hänen laupiutensa pysyy suvusta sukuun niille, jotka häntä pelkäävät.
He has mercy on those who revere him in every generation.
51 Hän osoitti voiman käsivarrellansa ja hajotti koriat heidän sydämensä mielestä.
“Mighty are the deeds of his arm! He has scattered the self-satisfied proud,
52 Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.
he has cast down the mighty from their thrones, and he uplifts the humble,
53 Isoovat täytti hän hyvyydellä ja jätti rikkaat tyhjäksi.
he has filled the hungry with good things, and the rich he has sent away empty.
54 Hän korjasi palvelijansa Israelin, muistain omaa laupiuttansa,
“He has stretched out his hand to his servant Israel, ever mindful of his mercy,
55 (Niinkuin hän on puhunut meidän isillemme, Abrahamille ja hänen siemenellensä) ijankaikkisesti. (aiōn g165)
as he promised to our ancestors, to Abraham and his descendants for ever.” (aiōn g165)
56 Ja Maria oli hänen tykönänsä lähes kolme kuukautta ja palasi kotiansa.
Mary stayed with Elizabeth about three months, and then returned to her home.
57 Mutta Elisabetin synnyttämisen aika täytettiin, ja hän synnytti pojan.
When Elizabeth’s time came, she gave birth to a son;
58 Ja hänen kylällisensä ja lankonsa kuulivat, että Herra oli tehnyt suuren laupiuden hänen kanssansa, ja he iloitsivat hänen kanssansa.
and her neighbors and relatives, hearing of the great goodness of the Lord to her, came to share her joy.
59 Ja tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat lasta ympärileikkaamaan, ja kutsuivat hänen isänsä nimeltä Sakarias.
A week later they met to circumcise the child, and were about to call him Zechariah after his father,
60 Niin vastasi hänen äitinsä ja sanoi: ei suinkaan; vaan hän pitää kutsuttaman Johannes.
when his mother spoke up, “No, he is to be called John.”
61 Ja he sanoivat hänelle: ei ole ketään sinun sukukunnassas, joka kutsutaan sillä nimellä.
“You have no relation of that name!” they exclaimed;
62 Niin he viittasivat hänen isällensä, miksi hän tahtoi hänen nimittää.
and they made signs to the child’s father, to find out what he wished the child to be called.
63 Ja hän anoi taulua ja kirjoitti: Johannes on hänen nimensä. Ja kaikki ihmettelivät.
Asking for a writing tablet, he wrote the words – ‘His name is John.’ Everyone was surprised
64 Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa.
and immediately Zechariah recovered his voice and the use of his tongue, and began to bless God.
65 Ja pelko tuli kaikkein heidän kylällistensä päälle, ja kaikissa Juudean mäkikylissä ilmoitettiin kaikki nämä sanat.
All their neighbors were awe-struck at this, and throughout the hill-country of Judea the whole story was much talked about.
66 Ja kaikki, jotka tämän kuulivat, panivat sydämiinsä, sanoen: minkäs luulet tästä lapsesta tulevan? Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan.
All who heard it kept it in mind, asking one another – “What can this child be destined to become?” For the Power of the Lord was with him.
67 Ja Sakarias ja hänen isänsä täytettiin Pyhällä Hengellä ja ennusti, sanoen:
Then his father Zechariah was filled with the Holy Spirit, and, speaking under inspiration, said:
68 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! sillä hän on etsinyt ja lunastanut kansansa,
“Blessed is the Lord, the God of Israel, who has visited his people and wrought their deliverance,
69 Ja on meille korottanut autuuden sarven, Davidin palveliansa huoneessa,
and has raised up for us the strength of our salvation in the house of his servant David –
as he promised by the lips of his holy prophets of old – (aiōn g165)
71 Vapahtaaksensa meitä meidän vihollisiltamme ja kaikkein kädestä, jotka meitä vihaavat:
salvation from our enemies and from the hands of all who hate us,
72 Osoittaaksensa laupiutta meidän isillemme ja muistaaksensa pyhää liittoansa,
showing mercy to our ancestors, and mindful of his sacred covenant.
73 Ja sitä valaa, jonka hän vannoi Abrahamille, meidän isällemme, meille antaaksensa:
This was the oath which he swore to our ancestor Abraham –
74 Että me, vapahdetut vihollistemme kädestä, häntä pelkäämättä palvelesimme,
that we should be rescued from the hands of our enemies,
75 Pyhyydessä ja hurskaudessa hänen edessänsä kaikkena meidän elinaikanamme.
and should serve him without fear in holiness and righteousness, in his presence all our days.
76 Ja sinä poikainen pitää kutsuttaman Ylimmäisen prophetaksi; sillä sinun pitää käymän Herran kasvoin edessä, valmistamaan hänen teitänsä,
And you, child, will be called prophet of the Most High, for you will go before the Lord to make ready his way,
77 Ja antaman autuuden tunnon hänen kansallensa, heidäin synteinsä anteeksi saamiseksi,
to give his people the knowledge of salvation through the forgiveness of their sins,
78 Meidän Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, jolla meitä on etsinyt koitto ylhäältä,
through the tender mercy of our God, whereby the dawn will break on us from heaven,
79 Valaisemaan niille, jotka pimeissä ja kuolon varjoissa istuvat, ja ojentamaan meidän jalkamme rauhan tielle.
to give light to those who live in darkness and the shadow of death, and guide our feet into the way of peace.”
80 Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä, ja oli korvessa siihen päivään asti, jona hänen piti Israelin kansan eteen tuleman.
The child grew and became strong in spirit, and he lived in the wilds until the time came for his appearance before Israel.
