Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Wspomnij, PANIE, na to, co nas spotkało. Spójrz i zobacz nasze pohańbienie.
2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Nasze dziedzictwo przypadło obcym, a nasze domy – cudzoziemcom.
3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Staliśmy się sierotami, bez ojca; nasze matki są jak wdowy.
4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Własną wodę pijemy za pieniądze, nasze drwa za pieniądze kupujemy.
5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Prześladowanie ciąży na naszym karku. Pracujemy, [a] nie dają nam odpocząć.
6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Podawaliśmy rękę Egipcjanom i Asyryjczykom, aby nasycić się chlebem.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Nasi ojcowie zgrzeszyli, nie ma ich, a my nosimy ich nieprawość.
8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Niewolnicy panują nad nami, nie ma nikogo, kto by nas wybawił z ich ręki.
9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Z narażeniem życia szukamy swego chleba z powodu miecza [na] pustyni.
10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Nasza skóra jak piec zaciemniła się od strasznego głodu.
11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
Kobiety na Syjonie hańbiono, a panny – w miastach Judy.
12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
Książęta byli wieszani ich rękami, oblicza starszych nie uszanowano.
13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
Młodzieńców wzięli do młócenia, dzieci padały pod [ciężarem] drewna.
14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
Starcy w bramach już nie siadają, młodzieńcy przestali [śpiewać] swoje pieśni.
15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Radość zniknęła z naszych serc, nasze pląsanie zamieniło się w żałobę.
16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Spadła korona z naszej głowy. Biada nam, bo zgrzeszyliśmy!
17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Dlatego nasze serce omdlewa, dlatego nasze oczy są zaćmione.
18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Z powodu spustoszonej góry Syjonu lisy chodzą po niej.
19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Ty, PANIE, trwasz na wieki, twój tron z pokolenia na pokolenie.
20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Czemu zapominasz o nas na wieki i opuszczasz nas na tak długi czas?
21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Nawróć nas do siebie, PANIE, a będziemy nawróceni; odnów nasze dni, jak dawniej.
22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Czy odrzuciłeś nas całkowicie? Czy bardzo się na nas gniewałeś?
