Valitusvirret 3

1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

[Aleph.] Je suis l’homme qui ai vu l’affliction par la verge de sa fureur.

2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

Il m’a conduit et amené dans les ténèbres, et non dans la lumière.

3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

Certes il s’est tourné contre moi, il a tous les jours tourné sa main [contre moi].

4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

[Beth.] Il a fait vieillir ma chair et ma peau, il a brisé mes os.

5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Il a bâti contre moi, et m’a environné de fiel et de travail.

6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

Il m’a fait tenir dans des lieux ténébreux, comme ceux qui sont morts dès longtemps.

7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

[Guimel.] Il a fait une cloison autour de moi, afin que je ne sorte point; il a appesanti mes fers.

8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Même quand je crie et que j’élève ma voix, il rejette ma requête.

9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Il a fait un mur de pierres de taille [pour fermer] mes chemins, il a renversé mes sentiers.

10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

[Daleth.] Ce m’est un ours qui est aux embûches, et un lion qui se tient dans un lieu caché.

11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Il a détourné mes chemins, et m’a mis en pièces, il m’a rendu désolé.

12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Il a tendu son arc, et m’a mis comme une butte pour la flèche.

13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

[He.] Il a fait entrer dans mes reins les flèches dont son carquois est plein.

14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

J’ai été en risée à tous les peuples, et leur chanson, tout le jour.

15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Il m’a rassasié d’amertume, il m’a enivré d’absinthe.

16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

[Vau.] Il m’a cassé les dents avec du gravier, il m’a couvert de cendre;

17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Tellement que la paix s’est éloignée de mon âme; j’ai oublié ce que c’est que d’être à son aise.

18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Et j’ai dit: ma force est perdue, et mon espérance aussi que j’avais en l’Eternel.

19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

[Zajin.] Souviens-toi de mon affliction, et de mon pauvre état, qui n’est qu’absinthe et que fiel.

20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

Mon âme s’[en] souvient sans cesse, et elle est abattue au dedans de moi.

21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

[Mais] je rappellerai ceci en mon cœur, [et] c’est pourquoi j’aurai espérance;

22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

[Heth.] Ce sont les gratuités de l’Eternel que nous n’avons point été consumés, parce que ses compassions ne sont point taries.

23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Elles se renouvellent chaque matin; [c’est] une chose grande que ta fidélité.

24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

L’Eternel est ma portion, dit mon âme, c’est pourquoi j’aurai espérance en lui.

25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

[Teth.] L’Eternel est bon à ceux qui s’attendent à lui, [et] à l’âme qui le recherche.

26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

C’est une chose bonne qu’on attende, même en se tenant en repos, la délivrance de l’Eternel.

27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

C’est une chose bonne à l’homme de porter le joug en sa jeunesse.

28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

[Jod.] Il est assis solitaire et se tient tranquille, parce qu’on l’a chargé sur lui.

29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

Il met sa bouche dans la poussière, si peut-être il y aura quelque espérance.

30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

Il présente la joue à celui qui le frappe; il est accablé d’opprobre.

31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

[Caph.] Car le Seigneur ne rejette point à toujours.

32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

Mais s’il afflige quelqu’un, il en a aussi compassion selon la grandeur de ses gratuités.

33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

Car ce n’est pas volontiers qu’il afflige et contriste les fils des hommes.

34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

[Lamed.] Lorsqu’on foule sous ses pieds tous les prisonniers du monde;

35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

Lorsqu’on pervertit le droit de quelqu’un en la présence du Très-haut;

36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

Lorsqu’on fait tort à quelqu’un dans son procès, le Seigneur ne le voit-il point?

37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

[Mem.] Qui est-ce qui dit que cela a été fait, [et] que le Seigneur ne l’[a] point commandé?

38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

Les maux, et les biens ne procèdent-ils point de l’ordre du Très-haut?

39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

Pourquoi se dépiterait l’homme vivant, l’homme, [dis-je], à cause de ses péchés?

40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

[Nun.] Recherchons nos voies, et [les] sondons, et retournons jusqu’à l’Eternel.

41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

Levons nos cœurs et nos mains au [Dieu] Fort qui est aux cieux, [en disant]:

42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

Nous avons péché, nous avons été rebelles, tu n’as point pardonné.

43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

[Samech.] Tu nous as couverts de [ta] colère, et nous as poursuivis, tu as tué, tu n’as point épargné.

44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Tu t’es couvert d’une nuée, afin que la requête ne passât point.

45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Tu nous as fait être la raclure et le rebut au milieu des peuples.

46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

[Pe.] Tous nos ennemis ont ouvert leur bouche sur nous.

47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

La frayeur et la fosse, le dégât et la calamité nous sont arrivés.

48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Mon œil s’est fondu en ruisseaux d’eaux à cause de la plaie de la fille de mon peuple.

49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

[Hajin.] Mon œil verse des larmes, et ne cesse point, parce qu’il n’y a aucun relâche.

50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

Jusques à ce que l’Eternel regarde et voie des cieux.

51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

Mon œil afflige mon âme à cause de toutes les filles de ma ville.

52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

[Tsadi.] Ceux qui me sont ennemis sans cause m’ont poursuivi à outrance, comme on chasse après l’oiseau.

53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

Ils ont enserré ma vie dans une fosse, et ont roulé une pierre sur moi.

54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

Les eaux ont regorgé par-dessus ma tête; je disais: je suis retranché.

55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

[Koph.] J’ai invoqué ton Nom, ô Eternel! d’une des plus basses fosses.

56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

Tu as ouï ma voix, ne ferme point ton oreille, afin que je n’expire point à force de crier.

57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Tu t’es approché au jour que je t’ai invoqué, et tu as dit: ne crains rien.

58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

[Resch.] Ô Seigneur! tu as plaidé la cause de mon âme; et tu as garanti ma vie.

59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Tu as vu, ô Eternel! le tort qu’on me fait, fais-moi droit.

60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Tu as vu toutes les vengeances dont ils ont usé, et toutes leurs machinations contre moi.

61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

[Scin.] Tu as ouï, ô Eternel! leur opprobe et toutes leurs machinations contre moi.

62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

Les discours de ceux qui s’élèvent contre moi, et leur dessein qu’ils ont contre moi tout le long du jour.

63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Considère quand ils s’asseyent, et quand ils se lèvent, [car] je suis leur chanson.

64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

[Thau.] Rends-leur la pareille, ô Eternel! selon l’ouvrage de leurs mains.

65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Donne-leur un tel ennui qu’il leur couvre le cœur; donne-leur ta malédiction.

66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.

Poursuis-les en ta colère, et les efface de dessous les cieux de l’Eternel.