Jobin 9
1 Job vastasi ja sanoi:
And Job, responding, said:
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
Truly, I know that it is so, and that man cannot be justified compared with God.
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
If he chooses to contend with him, he is not able to respond to him once out of a thousand times.
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
He is understanding in heart and mighty in strength; who has resisted him and yet had peace?
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
He has moved mountains, and those whom he overthrew in his fury did not know it.
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
He shakes the earth out of its place and its pillars tremble.
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
He commands the sun and it does not rise, and he closes the stars as if under a seal.
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
He alone extends the heavens, and he walks upon the waves of the sea.
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
He fashions Arcturus, and Orion, and Hyades, and the interior of the south.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
He accomplishes great and incomprehensible and miraculous things, which cannot be numbered.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
If he approaches me, I will not see him; if he departs, I will not understand.
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
If he suddenly should question, who will answer him? Or who can say, “Why did you do so?”
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
God, whose wrath no one is able to resist, and under whom they bend who carry the world,
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
what am I then, that I should answer him and exchange words with him?
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
And if I now have any justice, I will not respond, but will beseech my judge.
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
And if he should listen to me when I call, I would not believe that he had heard my voice.
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
For he will crush me in a whirlwind and multiply my wounds, even without cause.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
He does not permit my spirit to rest, and he fills me with bitterness.
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
If strength is sought, he is most strong; if equity in judgment, no one would dare to give testimony for me.
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
If I wanted to justify myself, my own mouth will condemn me; if I would reveal my innocence, he would prove me depraved.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
And if I now became simple, my soul would be ignorant even of this, and my life would weary me.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
There is one thing that I have said: both the innocent and the impious he consumes.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
If he scourges, let him kill all at once, and not laugh at the punishment of the innocent.
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
Since the earth has been given into the hand of the impious, he covers the face of its judges; for if it is not him, then who is it?
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
My days have been swifter than a messenger; they have fled and have not seen goodness.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
They have passed by like ships carrying fruits, just like an eagle flying to food.
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
If I say: “By no means will I speak this way.” I change my face and I am tortured with sorrow.
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
I have dreaded all my works, knowing that you did not spare the offender.
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
Yet, if I am also just as impious, why have I labored in vain?
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
If I had been washed with snow-like waters, and my hands were shining like the cleanest thing,
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
yet you would plunge me in filth, and my own garments would abhor me.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
For even I would not answer a man who were like myself, nor one who could be heard with me equally in judgment.
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
There is no one who could both prevail in argument and in placing his hand between the two.
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
Let him take his staff away from me, and let not the fear of him terrify me.
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
I will speak and I will not fear him, for in fearfulness I am not able to respond.
