Jobin 4
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
Then Eliphaz the Temanite answered,
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
“If someone ventures to talk with you, will you be grieved? But who can withhold himself from speaking?
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
Behold, you have instructed many, you have strengthened the weak hands.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
Your words have supported him who was falling, you have made the feeble knees firm.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
But now it has come to you, and you faint. It touches you, and you are troubled.
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
Isn’t your piety your confidence? Isn’t the integrity of your ways your hope?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
“Remember, now, who ever perished, being innocent? Or where were the upright cut off?
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
According to what I have seen, those who plow iniquity and sow trouble, reap the same.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
By the breath of God they perish. By the blast of his anger are they consumed.
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, the teeth of the young lions, are broken.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
The old lion perishes for lack of prey. The cubs of the lioness are scattered abroad.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
“Now a thing was secretly brought to me. My ear received a whisper of it.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falls on men,
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
fear came on me, and trembling, which made all my bones shake.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
Then a spirit passed before my face. The hair of my flesh stood up.
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
It stood still, but I couldn’t discern its appearance. A form was before my eyes. Silence, then I heard a voice, saying,
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
‘Shall mortal man be more just than God? Shall a man be more pure than his Maker?
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
Behold, he puts no trust in his servants. He charges his angels with error.
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
How much more those who dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, who are crushed before the moth!
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
Between morning and evening they are destroyed. They perish forever without any regarding it.
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
Isn’t their tent cord plucked up within them? They die, and that without wisdom.’
