Jobin 39

1 Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Sais-tu le temps auquel les chamois des rochers font leurs petits? As-tu observé quand les biches faonnent?

2 Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Compteras-tu les mois qu'elles achèvent leur portée, et sauras-tu le temps auquel elles feront leurs petits,

3 He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Et qu'elles se courberont pour mettre bas leurs petits, [et] qu'elles se délivreront de leurs douleurs?

4 Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Leurs fans se portent bien, ils croissent dans les blés; ils s'écartent, et ne retournent plus vers elles.

5 Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Qui est-ce qui a laissé aller libre l'âne sauvage, et qui a délié les liens de l'âne farouche,

6 Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Auquel j'ai donné la campagne pour maison, la terre inhabitée pour ses retraites?

7 Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Il se rit du bruit de la ville; il n'entend point les clameurs de l'exacteur;

8 Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Les montagnes qu'il va épiant çà et là, sont ses pâturages, et il cherche toute sorte de verdure.

9 Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

La licorne voudra-t-elle te servir, ou demeurera-t-elle à ta crèche?

10 Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Lieras-tu la licorne avec son licou pour labourer? ou rompra-t-elle les mottes des vallées après toi?

11 Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

T'assureras-tu d'elle, sous ombre que sa force est grande, et lui abandonneras-tu ton travail?

12 Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Te fieras-tu qu'elle te porte ta moisson, et qu'elle l'amasse dans ton aire?

13 Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

As-tu donné aux paons ce plumage qui est si brillant, ou à l'autruche les ailes et les plumes?

14 Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Néanmoins elle abandonne ses œufs à terre, et les fait échauffer sur la poussière,

15 Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

Et elle oublie que le pied les écrasera, ou que les bêtes des champs les fouleront.

16 Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Elle se montre cruelle envers ses petits, comme s'ils n'étaient pas à elle; et son travail est souvent inutile et elle ne s'en soucie point.

17 Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Car Dieu l'a privée de sagesse, et ne lui a point donné d'intelligence;

18 Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

A la première occasion elle se dresse en haut, et se moque du cheval et de celui qui le monte.

19 Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

As-tu donné la force au cheval? [et] as-tu revêtu son cou d'un [hennissement] éclatant comme le tonnerre?

20 Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Feras-tu bondir le cheval comme la sauterelle? le son magnifique de ses narines est effrayant.

21 Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Il creuse la terre [de son pied], il s'égaie en sa force, il va à la rencontre d'un homme armé;

22 Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Il se rit de la frayeur, il ne s'épouvante de rien, et il ne se détourne point de devant l'épée.

23 Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

[Il n'a point peur des] flèches qui sifflent tout autour de lui, ni du fer luisant de la hallebarde et du javelot.

24 Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Il creuse la terre, plein d'émotion et d'ardeur au son de la trompette, et il ne peut se retenir.

25 Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Au son bruyant de la trompette, il dit: Ha! ha! Il flaire de loin la bataille, le tonnerre des Capitaines, et le cri de triomphe.

26 Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Est-ce par ta sagesse que l'épervier se remplume, et qu'il étend ses ailes vers le Midi?

27 Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Sera-ce à ton commandement que l'aigle prendra l'essor, et qu'elle élèvera sa nichée en haut?

28 Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

Elle habite sur les rochers, et elle s'y tient; [même] sur les sommets des rochers et dans des lieux forts.

29 Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

De là elle découvre le gibier, ses yeux voient de loin.

30 Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

Ses petits aussi sucent le sang, et où il y a des corps morts, elle y est aussitôt.