Jobin 29

1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

OLELO hou mai la o Ioba i kana olelonane, i mai la,

2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

Ina e like au me na malama mamua, I na la a ke Akua i malama mai ai ia'u!

3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

I ka wa i lilelile ai kona kukui maluna o kuu poo, A ma kona malamalama hele no au mawaena o ka pouli!

4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

E like me au i na la o kuu oo ana, I ka wa i kuka pu ai me ke Akua ma kuu halelewa!

5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

I ka wa o ka Mea mana me au, I ka wa e hoopuni ana kuu poe keiki ia'u!

6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

I ka wa a'u i holoi ai i kuu mau wawae i ka waiu, A hookahe mai ka pohaku no'u i na kahawai aila!

7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

I kuu hele ana'ku ma ka pukapa i ke kulanakauhale, Ma ke alanui hoomakaukau iho au i kuu wahi noho!

8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

Ike mai ka poe kanaka opio ia'u, a pee iho la; A o ka poe kahiko, ala mai lakou a ku iluna.

9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

Noho malie na luna i ka olelo aku, A kau lakou i ka lima maluna o ko lakou waha.

10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

O ka leo o na'lii ua hunaia, Pipili ko lakou alelo me ko lakou kileo.

11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

A lohe ka pepeiao, hoomaikai no ia ia'u; A ike ka maka, hoike mai ia no'u:

12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

No ka mea, ua hoopakele au i ka poe hune e uwe ana, A me ka mea makua ole, aole ana mea kokua.

13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

O ka hoomaikai o ka mea ane make i kau mai maluna o'u: A hoohauoli no au i ka naau o ka wahinekanemake.

14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

Aahu iho no au i ka pono, a ua uhi mai ia ia'u; E like me ka aahu a me ke kaei poo, pela kuu olelohoopono.

15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

Ua lilo au i maka no ka makapo, I wawae hoi no ka oopa.

16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

He makua hoi au no ka poe ilihune; A o ka mea hakaka a'u i ike ole ai, ua huli aku au ia.

17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

Ua haki ia'u na kui o ka mea hewa, A ua kaili aku au i ka waiwai hao mai kona mau niho aku.

18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

Alaila i iho la au, e make auanei au iloko o kuu punana, A me he one la e hoonui auanei au i na la.

19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

Manamana ae la kuu aa ma na wai, A kau iho la ka hau, a ao ka po, maluna o kuu lala.

20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

Ua hou ko'u nani iloko o'u, A o ka'u kakaka, ua hooulu hou ia ma kuu lima.

21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

Hoolohe lakou ia'u a kakali hoi, A noho malie lakou i kau oleloao.

22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

Mahope o ka'u olelo ana, aole lakou i olelo hou, A kulu iho ka'u olelo maluna iho o lakou.

23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

Kakali lakou ia'u e like me ka ua; A hamama loa lakou i ko lakou waha, no ke kuaua hope.

24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

A akaaka au ia lakou, aole lakou i manao he oiaio; A o ka malamalama o kuu maka aole lakou i hookulou ilalo ia.

25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

Ua wae aku au i ko lakou aoao, a noho me he luna la, A noho au me he alii la maluna o ka poe kaua, E like me ka mea hooluolu i ka poe e uwe ana.