Jobin 23

1 Job vastasi ja sanoi:

Hiob antwortete und sprach:

2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

Meine Rede bleibet noch betrübt; meine Macht ist schwach über meinem Seufzen.

3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

Ach, daß ich wüßte, wie ich ihn finden und zu seinem Stuhl kommen möchte

4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

und das Recht vor ihm sollte vorlegen und den Mund voll Strafe fassen

5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

und erfahren die Rede, die er mir antworten, und vernehmen, was er mir sagen würde!

6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

Will er mit großer Macht mit mir rechten? Er stelle sich nicht so gegen mich,

7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

sondern lege mir's gleich vor, so will ich mein Recht wohl gewinnen.

8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

Aber gehe ich nun stracks vor mich, so ist er nicht da; gehe ich zurück, so spüre ich ihn nicht.

9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

Ist er zur Linken, so ergreife ich ihn nicht; verbirget er sich zur Rechten, so sehe ich ihn nicht.

10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

Er aber kennet meinen Weg wohl. Er versuche mich, so will ich erfunden werden wie das Gold.

11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

Denn ich setze meinen Fuß auf seine Bahn und halte seinen Weg und weiche nicht ab

12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

und trete nicht von dem Gebot seiner Lippen; und bewahre die Rede seines Mundes mehr, denn ich schuldig bin.

13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

Er ist einig, wer will ihm antworten? Und er macht es, wie er will.

14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

Und wenn er mir gleich vergilt, was ich verdienet habe, so ist sein noch mehr dahinten.

15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

Darum erschrecke ich vor ihm; und wenn ich's merke, so fürchte ich mich vor ihm.

16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

Gott hat mein Herz blöde gemacht, und der Allmächtige hat mich erschrecket.

17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.

Denn die Finsternis macht kein Ende mit mir, und das Dunkel will vor mir nicht verdeckt werden.