Jobin 19

1 Mutta Job vastasi ja sanoi:

Wtedy Hiob odpowiedział:

2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

Jak długo będziecie dręczyć moją duszę [i] miażdżyć mnie słowami?

3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

Już dziesięć razy znieważyliście mnie. Nie wstyd wam, [że] tak się znęcacie nade mną?

4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

A niech tak będzie, że zbłądziłem, błąd zostaje po mojej stronie.

5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

A jeśli rzeczywiście chcecie się wynosić nade mną i dowodzić mi mojej hańby;

6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

Wiedzcie, że to Bóg mnie powalił i swoją siecią mnie otoczył.

7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

Oto wołam o krzywdę, ale nikt nie słucha; krzyczę, ale nie ma sądu.

8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

Zagrodził mi drogę, abym nie mógł przejść, i na moich ścieżkach rozpostarł ciemność.

9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

Odarł mnie z mojej chwały i zdjął koronę z mojej głowy.

10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

Zniszczył mnie ze wszystkich stron i ginę; moją nadzieję wyrwał jak drzewo.

11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

Zapłonął przeciwko mnie swoim gniewem i uważa mnie za swego wroga.

12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

Przyszły razem jego oddziały, utorowały przeciw mnie swoją drogę i rozbiły obóz dokoła mojego namiotu.

13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

Moich braci oddalił ode mnie, a moi znajomi ode mnie stronią.

14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

Opuścili mnie moi bliscy, a moi przyjaciele o mnie zapomnieli.

15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

Przebywający w moim domu i moje służące uważają mnie za obcego. Stałem się cudzoziemcem w ich oczach.

16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

Wołałem na swego sługę, ale on się nie odzywa, chociaż go błagam swoimi ustami.

17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

Moim oddechem brzydzi się moja żona, choć błagam ze względu na synów z mojego ciała.

18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

Nawet małe dzieci mną gardzą; gdy powstaję, urągają mi.

19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

Brzydzą się mną wszyscy moi najbliżsi; ci, których kocham, stanęli przeciw mnie.

20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Moje kości przylgnęły do mojej skóry i do mego ciała; pozostała tylko skóra wokół zębów.

21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

Zlitujcie się nade mną, zlitujcie się nade mną, moi przyjaciele, bo ręka Boża mnie dotknęła.

22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

Czemu mnie prześladujecie jak Bóg? Czy nie dość wam mojego ciała?

23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

Oby teraz zostały zapisane moje słowa! Oby je w księdze utrwalono!

24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

Oby rylcem z żelaza i ołowiem zostały na wieczną pamiątkę wyryte na skale!

25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Wiem bowiem, że mój Odkupiciel żyje i że [w] ostateczny [dzień] stanie na ziemi.

26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

A [choć] moja skóra się rozłoży, to w swoim ciele ujrzę Boga.

27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

Ujrzę go ja sam, ujrzą go moje oczy, a nie kto inny, choć moje nerki zniszczały w moim wnętrzu.

28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

Powinniście mówić: Czemu go prześladujemy? Gdyż we mnie znajduje się korzeń sprawy.

29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.

Wy sami lękajcie się miecza, bo gniew za nieprawość sprowadza miecz, abyście wiedzieli, że jest sąd.