Jobin 16

1 Sitte vastasi Job ja sanoi:

А Јов одговори и рече:

2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

Слушао сам много таквих ствари; сви сте досадни тешиоци.

3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

Хоће ли бити крај празним речима? Или шта те тера да тако одговараш?

4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

И ја бих могао говорити као ви, да сте на мом месту, гомилати на вас речи и махати главом на вас,

5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

Могао бих вас храбрити устима својим, и мицање усана мојих олакшало би бол ваш.

6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

Ако говорим, неће одахнути бол мој; ако ли престанем, хоће ли отићи од мене?

7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

А сада ме је уморио; опустошио си сав збор мој.

8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

Навукао си на ме мрштине за сведочанство; и моја мрша подиже се на ме, и сведочи ми у очи.

9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

Гнев Његов растрже ме, ненавиди ме, шкргуће зубима на ме, поставши ми непријатељ сева очима својим на ме.

10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

Разваљују на ме уста своја, срамотно ме бију по образима, скупљају се на ме.

11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

Предао ме је Бог неправеднику, и у руке безбожницима бацио ме.

12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

Бејах миран и затре ме, и ухвативши ме за врат смрска ме и метну ме себи за белегу.

13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

Опколише ме Његови стрелци, цепа ми бубреге немилице, просипа на земљу жуч моју.

14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

Задаје ми ране на ране, и удара на ме као јунак.

15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

Сашио сам кострет по кожи својој, и уваљао сам у прах славу своју.

16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

Лице је моје подбуло од плача, на веђама је мојим смртни сен;

17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

Премда нема неправде у рукама мојим, и молитва је моја чиста.

18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

Земљо, не криј крв што сам пролио, и нека нема места викању мом.

19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

И сада ето је на небу сведок мој, сведок је мој на висини.

20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

Пријатељи се моји подругују мном; око моје рони сузе Богу.

21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

О да би се човек могао правдати с Богом, као син човечији с пријатељем својим!

22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

Јер године избројане навршују се, и полазим путем одакле се нећу вратити.