Jobin 16

1 Sitte vastasi Job ja sanoi:

Bvt Iob answered, and said,

2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

I haue oft times heard such things: miserable comforters are ye all.

3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

Shall there be none ende of wordes of winde? or what maketh thee bold so to answere?

4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

I could also speake as yee doe: (but woulde God your soule were in my soules stead) I could keepe you company in speaking, and could shake mine head at you,

5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

But I woulde strengthen you with my mouth, and the comfort of my lips should asswage your sorowe.

6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

Though I speake, my sorow can not be asswaged: though I cease, what release haue I?

7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

But now hee maketh mee wearie: O God, thou hast made all my congregation desolate,

8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

And hast made me full of wrinkles which is a witnesse thereof, and my leannes ryseth vp in me, testifying the same in my face.

9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

His wrath hath torne me, and hee hateth me, and gnasheth vpon mee with his teeth: mine enemie hath sharpened his eyes against me.

10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

They haue opened their mouthes vpon me, and smitten me on the cheeke in reproch; they gather themselues together against me.

11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

God hath deliuered me to the vniust, and hath made mee to turne out of the way by the hands of the wicked.

12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

I was in welth, but he hath brought me to nought: he hath taken me by the necke, and beaten me, and set me as a marke for himselfe.

13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

His archers compasse mee rounde about: he cutteth my reines, and doth not spare, and powreth my gall vpon the ground.

14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

He hath broken me with one breaking vpon another, and runneth vpon me like a gyant.

15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

I haue sowed a sackcloth vpon my skinne, and haue abased mine horne vnto the dust.

16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

My face is withered with weeping, and the shadow of death is vpon mine eyes,

17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

Though there be no wickednesse in mine hands, and my prayer be pure.

18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

O earth, couer not thou my blood, and let my crying finde no place.

19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

For lo, now my witnesse is in the heauen, and my record is on hie.

20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

My friends speake eloquently against me: but mine eye powreth out teares vnto God.

21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

Oh that a man might pleade with God, as man with his neighbour!

22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

For the yeeres accounted come, and I shall go the way, whence I shall not returne.