Jobin 10

1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.

Moja dusza zmęczona jest życiem; dam upust swemu narzekaniu, będę mówił w goryczy swej duszy.

2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.

Powiem Bogu: Nie potępiaj mnie. Oznajmij mi, czemu wiedziesz ze mną spór?

3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?

Czy dobrze ci z tym, że mnie uciskasz, że odrzucasz dzieło swoich rąk i sprzyjasz radzie niegodziwych?

4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?

Czy masz oczy cielesne? Czy widzisz, jak człowiek widzi?

5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?

Czy twoje dni są jak dni człowieka, a twoje lata jak lata ludzkie;

6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,

Że się wywiadujesz o moją nieprawość i dochodzisz mojego grzechu?

7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.

Ty wiesz, że nie jestem niegodziwy i nikt nie wyrwie [mnie] z twoich rąk.

8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?

Twoje ręce ukształtowały mnie i uczyniły mnie całego ze wszystkich stron, lecz mnie niszczysz.

9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.

Pamiętaj, proszę, że ulepiłeś mnie jak glinę; czy obrócisz mnie w proch?

10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?

Czy nie wylałeś mnie jak mleko i nie sprawiłeś, że jak ser stężałem?

11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.

Przyoblekłeś mnie skórą i ciałem, a kośćmi i żyłami pospinałeś mnie.

12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.

Obdarzyłeś mnie życiem i miłosierdziem, a twoja opatrzność strzegła mego ducha.

13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,

I chociaż ukryłeś to wszystko w swoim sercu, wiem jednak, że to jest z twojej woli.

14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.

Jeśli grzeszę, ty to spostrzegasz i nie uwolnisz mnie od mojej nieprawości.

15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.

Jeśli jestem niegodziwy, biada mi, a [choćbym też] był sprawiedliwy, nie podniosę swojej głowy. Jestem syty hańby, zważ na moje utrapienie;

16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.

Gdyż go przybywa; gonisz mnie jak okrutny lew i zachowujesz się dziwnie wobec mnie.

17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.

Stawiasz przeciwko mnie nowych świadków i pomnażasz nade mną swój gniew; wojsko za wojskiem naciera na mnie.

18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!

Czemu wyprowadziłeś mnie z łona? Obym umarł i nie widziało mnie żadne oko!

19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.

Byłbym, jakby mnie nie było, od łona zanieśliby mnie do grobu!

20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,

Czy nie zostało mi niewiele dni? Przestań więc i odejdź ode mnie, abym nabrał trochę otuchy;

21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,

Zanim odejdę tam, skąd już nie powrócę, do ziemi ciemności i cienia śmierci;

22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.

Do ziemi ciemnej jak noc [i do] cienia śmierci i bezładu, gdzie świeci tylko ciemność.