1 Mooseksen 44

1 Ja Joseph käski huoneensa haltiaa, sanoen: täytä miesten säkit jyvillä, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha säkkinsä suuhun.

Ara raa basa ma, Yusuf naꞌauꞌutuꞌ malangga mana tao ues na nae, “We! Muu ombo are neu atahori ia ra karon nara losa sofe se. Ma tao baliꞌ doi nara nisiꞌ esa-esaꞌ karon na rala.

2 Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman säkin suuhun, ynnä jyväinsä hinnan kanssa. Ja hän teki niinkuin Joseph hänelle käski.

Boe ma haꞌi mala au mok lilo fula ngga, fo tao nisiꞌ ana muriꞌ a karon na.” De ana neu tao tungga Yusuf parenda na.

3 Mutta aamulla päivän valjetessa, päästettiin miehet menemään aaseinensa.

Mbila fefetu ana na, Yusuf mboꞌi se lao baliꞌ rendi nanaat no keledei nara.

4 Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehiä, ja koska heidän saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyvän pahalla maksaneet?

Ara nda feꞌe raꞌadooꞌ kamboꞌ sa ma, Yusuf nafadꞌe malangga mana tao ues na nae, “Muu tungga atahori naa ra lai-lai. Mete ma hambu se, naa, mufadꞌe maꞌo ia: ‘Taꞌo bee de rala mara deꞌulakaꞌ mbali toulasiꞌ a? Losa hei balas malole na mo deꞌulakaꞌ taꞌo ia.

5 Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hän kyllä hyvin taitaa arvata teistä? Te olette pahoin tehneet.

Taꞌo bee de loi mendi malangga mok lilo fula na? Hei nda bubꞌuluꞌ sa, do? Naa nda akaꞌ a mok nininuꞌ sa. Ana o sangga atahori uanale nara nendiꞌ mok naa. Naa mok mahineꞌ! Hei tatao mara ia, deꞌulaka na seli ma!’”

6 Ja kuin hän käsitti heidät, puhui hän nämät sanat heille.

Basa de, malangga mana tao ues neu tungga de hambu se. Ana nafadꞌe se, tungga Yusuf oꞌola na.

7 He vastasivat häntä: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, että sinun palvelias niin tekisivät.

Ara rataa rae, “Amaꞌ masud na taꞌo bee ia? Hai sumba. Hai nda tao deꞌulakaꞌ taꞌo naa sa.

8 Katso, rahan, jonka me löysimme säkkeimme suusta, olemme me jälleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?

Amaꞌ bubꞌuluꞌ, to? Doi-doiꞌ mana mia karon rala faiꞌ naa, hai fee baliꞌ neu amaꞌ, to? De taꞌo bee de hai loi malangga lilo fula na mia umen fai. Hokoꞌ o!

9 Jonka tyköä sinun palvelioiltas se löydetään, hän kuolkaan: niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni.

Amaꞌ paresaꞌ neuꞌ ena. Hambu sia seka karon na, naa hukun misa e leo. Ma hai ruma dadꞌi ate ma.”

10 Hän sanoi: olkaan nyt teidän sananne jälkeen: jonka tyköä se löydetään, hän olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.

Malangga mana tao ues a nae, “Hokoꞌ! Taꞌo ia. Mete ma hambu mok sia seka, naa, ana dadꞌi au ate ngga. Ruma baliꞌ.”

11 Ja he laskivat kiiruusti itsekukin säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.

Boe ma ara raꞌondaꞌ karon naa ra lai-lai, de sefi se.

12 Ja hän etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin säkistä.

Malangga mana tao ues a paresaꞌ lutu-leloꞌ karon naa ra esa-esaꞌ, mia aꞌa ka karon na, losa odꞌiꞌ a ena na. De ana hambu mok lilo fulaꞌ mia Benyamin karon na.

13 Niin repäisivät vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin päälle, ja palasivat kaupunkiin.

Boe ma Benyamin aꞌa nara rala nara rambalulutu. De ara fua baliꞌ karon naa ra keledei ata reu, ma baliꞌ kambo reu.

14 Ja Juuda meni veljinensä Josephin huoneesen (sillä hän oli vielä silloin siellä); ja he lankesivat maahan hänen eteensä.

Losa Yusuf ume na boe, ana feꞌe sia naa. De ara sendeꞌ lululangga nara neu mata na.

15 Joseph sanoi heille: mikä työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietäneet, että senkaltainen mies kuin minä olen taitaa kyllä hyvin arvata.

Yusuf bua se nae, “He! Taꞌo bee de hei tao onaꞌ ia neu au. Hei nda mihine mae atahori monaen onaꞌ au ia, sangga atahori rahasia na endiꞌ mahineꞌ naa sa, do?”

16 Ja Juuda sanoi: mitä me vastaamme minun herralleni? Taikka mitä me puhumme? Taikka millä me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytänyt sinun palveliais vääryyden: katso, me olemme meidän herramme orjat, sekä me, että se, jolta malja löydettiin.

Yahuda nataa nae, “Awi! Lamatualain natudꞌu hai sala mara ena. Hai mae saa fai, amaꞌ? Hai mae misilaꞌe ao ma, onaꞌ bee fai. Mete ma amaꞌ nae hela hai odꞌi muri ma ia, naa, malole lenaꞌ amaꞌ hela basa hai. Haꞌi mala basa hai dadꞌi ate ma.”

17 Mutta hän sanoi: pois se, että minä niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitää oleman minun orjani; mutta menkäät te rauhassa isänne tykö.

Yusuf nataa nae, “Hokoꞌ! Hambu mok a sia seka e, na eni mana dadꞌi au ate ngga. Hei ruma, nenemboꞌit. Baliꞌ misiꞌ ama ma leo!”

18 Niin Juuda astui hänen tykönsä, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja älkään julmistuko sinun vihas sinun palvelias päälle, sillä sinä olet niinkuin Pharao.

Yahuda neu deka-deka no Yusuf, de olaꞌ nae, “Ama fetor! Au bubꞌuluꞌ amaꞌ koasa na onaꞌ maneꞌ a boe. Huu naa, de afiꞌ mumunasa au dei. Au oꞌe ola-olaꞌ mbei o amaꞌ.

19 Minun herrani kysyi hänen palvelioiltansa, sanoen: onko teillä isää taikka veljeä?

Maꞌahulu na amaꞌ natane hai mae, ‘Hai ama ma no odꞌi ma esa feꞌe sia, do?’

20 Niin me vastasimme meidän herraamme: meillä on vanha isä, ja nuorukainen syntynyt hänen vanhalla ijällänsä, jonka veli on kuollut, ja hän on yksinänsä jäänyt äidistänsä, ja hänen isänsä pitää hänen rakkaana.

Hai mitaa mae, ‘Hai ama ma lasiꞌ ena. Boe ma odꞌi muri ma, esa. Leleꞌ bꞌonggi e, hai ama ma lasiꞌ ena. Aꞌa bꞌonggi na esaꞌ a, te ana nese ena. Ruꞌa se ina na mate ena. De ia naa, helaꞌ a mesaꞌ ne. Naa de, hai ama ma sue nala e seli.’

21 Niin sinä sanoit palvelioilles: tuokaat häntä tänne minun tyköni, että minä saan nähdä hänen.

Basa de, amaꞌ denu hai mo e, fo mita e.

22 Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen jättää isäänsä; sillä jos hän jättäis isänsä, niin hän kuolis.

Te hai mitaa mae, anaꞌ naa nda lao hela ama na sa. Mete ma ana lao hela e, naa, hai ama ma mate, neuꞌ ena.

23 Niin sinä sanoit palvelioilles. jollei teidän nuorin veljenne tule teidän kanssanne, niin ei teidän pidä enää minun kasvojani näkemän.

Boe ma amaꞌ nataa nae, ‘Mete ma hei nda mendi odꞌi ma sa, naa, hei nda bisa mita mata ngga sa ena.’

24 Ja koska me menimme sinun palvelias minun isäni tykö, ja ilmoitimme hänelle minun herrani sanat,

Basa de hai baliꞌ. Mifadꞌe basa amaꞌ oꞌola na neu hai ama ma.

25 Niin sanoi meidän isämme: menkäät jälleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.

Dꞌoo-dꞌoo ma, hai nanaa mara basa boe. De hai ama ma denu ima hasa seluꞌ nanaat fai.

26 Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne mennä; vaan jos meidän nuorin veljemme on meidän kanssamme, niin me menemme; sillä emme saa nähdä sen miehen kasvoja, jollei meidän nuorin veljemme ole meidän kanssamme.

Hai mitaa seluꞌ mae, ‘Amaꞌ e! Hai nda mi sia naa sa. Te fetor a, nafadꞌe ena, mete ma hai nda mo odꞌi muriꞌ a sa, naa, hai sudꞌi mindaa mo e. Dadꞌi hai odꞌi muri ma musi tungga, dei fo hai feꞌe lao naa.’

27 Niin sinun palvelias minun isäni sanoi meille: te tiedätte, että minun emäntäni synnytti minulle kaksi,

Hai ama ma olaꞌ fai nae, ‘Hei bubꞌuluꞌ, to? Au sao ngga Rahel, ana na akaꞌ ruaꞌ a.

28 Ja toinen läksi minun tyköäni, josta sanottiin, että hän on kuoliaaksi revelty, ja en ole minä häntä vielä sitte nähnyt.

Ana uluꞌ a nese ena. Banda fui ra raa hendi ena. Naa de, losa faiꞌ ia au nda undaa o e sa.

29 Jos te tämän myös minulta viette pois, ja hänelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan. (Sheol h7585)

Mete ma hei haꞌi mala ana muriꞌ ia mia au fai, boe ma ana taꞌo esa naa, hei boe tao miꞌisususaꞌ au lasiꞌ ia, de au mate neuꞌ ena.’ (Sheol h7585)

30 Jos minä nyt tulisin sinun palvelias minun isäni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidän kanssamme: sillä hänen henkensä riippuu tämän hengestä.

31 Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidän isämme harmaat karvat murheella hautaan. (Sheol h7585)

De onaꞌ naa, ama fetor. Mete ma au baliꞌ isiꞌ ama ngga, nda o baliꞌ odꞌi muriꞌ ia sa, naa, hai ama ma mate neuꞌ ena, huu rala na esa no anaꞌ naa. Ana namalasi seli ena, naa de mete ma hai boe tao miꞌisususaꞌ e, naa, ana mate neuꞌ ena. (Sheol h7585)

32 Sillä sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isäni edessä, sanoen: jollen minä häntä tuo jällensä sinun tykös, niin minä sen edestä kaiken minun elinaikani olen vikapää kärsimään.

Boe ma au o helu ama ngga, au mana o baliꞌ anaꞌ naa. Au helu ae, mete ma nda o baliꞌ anaꞌ ia sa, naa au tanggon salaꞌ losa mate.

33 Ja nyt siis jääkään sinun palvelias nuorukaisen edestä minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menkään veljeinsä kanssa.

Dadꞌi au oꞌe taꞌo ia, amaꞌ: Au leo uhatiꞌ a ia nggati e, fo dadꞌi amaꞌ ate na. Hela e baliꞌ no aꞌa nara.

34 Sillä kuinka minä taidan mennä minun isäni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minä näkisi sitä surkeutta, johon minun isäni joutuu.

Mete ma anaꞌ naa nda tungga sa, naa, au o nda baliꞌ saa boe. Au nda nau ita ama ngga doidꞌoso losa mate sa.”