1 Mooseksen 37
1 Ja Jakob asui sillä maalla, jossa hänen isänsä muukalainen oli ollut: (nimittäin) Kanaanin maalla.
Jacob settled down and lived in Canaan as his father had done.
2 Ja nämät ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsemäntoistakymmenen ajastaikainen, koska hän kaitsi karjaa veljeinsä kanssa, ja hän oli nuorella ijällänsä Bilhan ja Silpan, isänsä emäntäin lasten kanssa: ja Joseph ilmoitti isällensä, mikä paha sanoma heistä kuului.
This is the story of Jacob and his family. Joseph was seventeen, and helped look after the flock with his brothers, the sons of Bilhah and Zilpah, his father's wives. Joseph told his father about some of the bad things his brothers were doing.
3 Mutta Israel rakasti Josephia enemmin kuin kaikkia muita lapsiansa, että hän oli syntynyt hänelle vanhalla ijällänsä: ja teki hänelle kirjavan hameen.
Israel loved Joseph more than any of his other sons, because Joseph had been born to him when he was already old. He made a colorful robe with long sleeves for Joseph.
4 Kuin hänen veljensä näkivät, että hänen isänsä rakasti häntä enemmin kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä; ja ei voineet puhutella häntä ystävällisesti.
When his brothers noticed that their father loved him more than any of them, they hated him and had nothing good to say about him.
5 Niin Joseph näki unen, ja ilmoitti sen veljillensä, josta he rupesivat häntä enemmin vihaamaan.
Joseph had a dream, and when he told his brothers about it, they hated him even more.
6 Sillä hän oli sanonut heille, kuulkaas tätä unta, jonka minä näin.
“Listen to this dream I had,” he told them.
7 Katso, me olimme sitovanamme jalallisia vainiolla ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teidän jalallisenne seisoivat ympärillä, ja kumarsivat minun jalallistani.
“We were tying up bundles of grain out in the fields when all of a sudden my bundle stood up, and your bundles came over and bowed down to it.”
8 Niin sanoivat hänen veljensä hänelle: sinäkö tulet meidän kuninkaaksemme, kokonansa hallitsemaan meitä? Ja vihasivat häntä vielä enemmin, hänen unensa ja puheensa tähden.
“Do you really think you're going to be our king?” they asked. “Do you honestly believe you're going to rule over us?” They hated him even more because of his dream and how he described it.
9 Ja hän taas näki toisen unen, ja jutteli sen veljillensä, ja sanoi: katso, minä näin vielä unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua.
Then he had another dream told his brothers about it. “Listen, I had another dream,” he explained. “The sun and moon and eleven stars were bowing down before me.”
10 Ja kuin hän sitä saneli isällensä ja veljillensä, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: mikä uni se on, kuin sinä olet nähnyt? Pitääkö minun ja sinun äitis ja veljes tuleman ja kumartaman meitämme sinun edessäs maahan?
He also told his father as well as his brothers, and his father told him off, saying, “What's this dream that you've had? Are we—I and your mother and brothers—really going to come and bow down to the ground before you?”
11 Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä piti nämät sanat mielessänsä.
Joseph's brothers became jealous of him, but his father puzzled over the meaning of the dream.
12 Koska hänen veljensä menivät kaitsemaan karjaa Sikemiin,
One day Joseph's brothers took their father's flocks to graze near Shechem.
13 Sanoi Israel Josephille: eikö veljes kaitse karjaa Sikemissä? Tule, minä lähetän sinun heidän tykönsä; hän vastasi: tässä minä olen.
Israel told Joseph, “Your brothers are looking after the sheep near Shechem. Get ready because I want you to go and see them.” “I'll do it,” Joseph replied.
14 Hän sanoi: mene ja katso, ovatko veljes ja karja rauhassa, ja palaja minulle sitä sanomaan. Ja hän lähetti hänen Hebronin laaksosta; ja hän tuli Sikemiin.
So he told him, “Off you go and see how your brothers and the flocks are doing, and come back and let me know.” So he sent him off. Joseph set out from the Hebron Valley,
15 Niin yksi mies kohtasi hänen eksyksissä kedolla; ja kysyi häneltä sanoen: mitäs etsit?
and arrived in Shechem. A man there found him wandering about in the field, so he asked him, “What are you looking for?”
16 Hän vastasi: minä etsin veljiäni: sanos minulle, kussa he kaitsevat karjaa.
“I'm looking for my brothers,” Joseph replied. “Can you please tell me where they're looking after the flock?”
17 Ja mies sanoi: he läksivät täältä; sillä minä kuulin heidän sanovan: käykäämme Dotaniin. Niin Joseph meni veljeinsä perään, ja löysi heidät Dotanista.
“They've already left,” the man replied. “I heard them say, ‘Let's go to Dothan.’” So Joseph followed his brothers and caught up with them at Dothan.
18 Kuin he kaukana näkivät hänen, ja ennenkuin hän heitä lähestyi, pitivät he neuvoa häntä vastaan, tappaaksensa häntä.
But they saw him coming way off in the distance, and before he got to them, they made plans to kill him.
19 Ja sanoivat toinen toisellensa: katso, tuo unennäkiä tulee.
“Look, here comes the Lord of Dreams!” they said to each other.
20 Tulkaat siis, tappakaamme häntä, ja heittäkäämme häntä yhteen kuoppaan, ja sanokaamme: paha peto on hänen syönyt: niin saadaan nähdä, mihinkä hänen unensa joutuvat.
“Come on, let's kill him and throw him into one of the pits. We'll say that some wild animal has eaten him. Then we'll see what happens to his dreams!”
21 Koska Ruben sen kuuli, tahtoi hän häntä pelastaa heidän käsistänsä, ja sanoi: älkäämme hänen henkeänsä ottako.
When Reuben heard all this, he tried to save Joseph from them.
22 Ja Ruben vielä sanoi heille: älkäät vuodattako verta, vaan heittäkäät häntä tähän kuoppaan, joka on korvessa, ja älkäät satuttako kättänne häneen; sillä hän tahtoi pelastaa häntä heidän käsistänsä, saattaaksensa häntä jälleen isänsä tykö.
“Let's not attack and kill him,” he suggested. “Don't murder him, just throw him into this pit here in the desert. You don't need to be guilty of violence.” Reuben said this so that he could come back later and rescue Joseph from them and take him home to his father.
23 Ja tapahtui, koska Joseph tuli veljeinsä tykö, riisuivat he häneltä hameen, (nimittäin) sen kirjavan hameen, joka hänen yllänsä oli;
So when Joseph arrived, his brothers ripped off his robe—the colorful long-sleeved robe he was wearing—
24 Ja ottivat hänen ja heittivät kuoppaan: ja kuoppa oli tyhjä, ja ei ollut siinä vettä.
grabbed him and threw him into a pit. (The pit was empty—it didn't have any water in it.)
25 Sitte istuivat he syömään leipää: ja kuin he nostivat silmänsä ja katselivat, niin katso, Ismaelilaisten joukko tuli Gileadista; ja heidän kameleinsa kannatus oli styraks, mastiks ja ladanum, ja vaelsivat viemään niitä alas Egyptiin.
They were just sitting down to have a meal when they saw a caravan of Ishmaelites coming from Gilead. Their camels were carrying aromatic spices, balm, and myrrh to take to Egypt.
26 Niin sanoi Juuda veljillensä: mitä me siitä hyödymme, että me murhaamme meidän veljemme ja salaamme hänen verensä?
“What's the point of killing our brother?” Judah asked his brothers. “Then we'd have to cover up his death!
27 Tulkaat ja myykäämme häntä Ismaelilaisille, ja älkäämme satuttako käsiämme häneen: sillä hän on meidän veljemme ja lihamme; ja he kuulivat häntä.
Instead, why don't we sell him to these Ishmaelites? We don't have to kill him. After all he's our brother, our own flesh and blood.” His brothers agreed.
28 Koska Midianilaisten kauppamiehet siitä menivät ohitse, vetivät he Josephin ja ottivat ylös kuopasta, ja myivät hänen Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen hopiapenninkiin; jotka veivät Josephin pois Egyptiin.
So when the Ishmaelites (who were traders from Midian) came by, they pulled Joseph out of the pit and sold him to them for twenty pieces of silver. The Ishmaelites took him to Egypt.
29 Koska Ruben palasi kuopalle, niin katso, ei ollut Joseph kuopassa: ja hän repäisi vaatteensa
When Reuben came back later and looked into the pit, Joseph was gone. He tore his clothes in grief.
30 Ja palasi veljeinsä tykö, ja sanoi: ei ole nuorukainen siellä, voi minua! kuhunka minä menen?
He returned to his brothers. “The boy's gone!” he moaned. “What am I going to do now?”
31 Niin he ottivat Josephin hameen ja tappoivat kauriin, ja tahrasivat hameen vereen
They slaughtered a goat and dipped Joseph's robe in the blood.
32 Ja lähettivät sen kirjavan hameen, ja antoivat kantaa isällensä, ja sanoivat: tämän me löysimme: tunnustele, jos tämä on poikas hame taikka ei?
Then they sent the colorful robe to their father with the message, “We found this. Please examine it and see if it's your son's robe or not.”
33 Ja hän tunsi sen, ja sanoi: tämä on minun poikani hame, paha peto on hänen syönyt: raadellen on Joseph revelty.
His father recognized it right away and said, “This is my son's robe! Some wild animal must have eaten him. Poor Joseph has been ripped to pieces, no doubt about it!”
34 Ja Jakob repäisi vaatteensa, ja kääri säkin kupeisiinsa; ja murehti poikaansa monta päivää.
Jacob tore his clothes in grief and dressed in sackcloth. He mourned the death of his son for a long time.
35 Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä nousivat häntä lohduttamaan; vaan ei hän tahtonut antaa itsiänsä lohdutettaa, mutta sanoi: minä menen murehtien alas poikani tykö hautaan. Ja hänen isänsä itki häntä. (Sheol h7585)
All his sons and daughters tried to console him, but he rejected their attempts. “No,” he said, “I will go down into my grave mourning for my son.” So Joseph's father went on weeping for him. (Sheol h7585)
36 Mutta Midianilaiset myivät hänen Egyptiin Potipharille, Pharaon kamaripalvelialle ja huovinhaltialle.
In the meantime the Ishmaelites had arrived in Egypt and had sold Joseph to Potiphar. Potiphar was one of Pharaoh's officers, the captain of the guard.
