Teot 7
1 Niin ylimmäinen pappi sanoi: lienevätkö nämät näin?
Ochai Inlaltak han Stephan kôm, “hi chong hi adik mo?” a tia.
2 Vaan hän sanoi: miehet, rakkaat veljet ja isät, kuulkaat: kunnian Jumala ilmestyi Abrahamille meidän isällemme, kuin hän oli Mesopotamiassa, ennenkuin hän Haranissa asui,
Stephan'n, “Ka lâibungngei ka pangei rangâi roi, ei richibul Abraham hah Haran khuoa ava om mân, Mesopotamia rama aom lâihan, roiinpuina Pathien hah a kôm ânlâra.
3 Ja sanoi hänelle: lähde sinun maaltas ja suvustas, ja tule siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
‘Na ram le ni insûngmingei mâksan inla, ram nang ka la min mûna rang tieng se roh,’ a tipea.
4 Silloin hän läksi Kaldeasta, ja asui Haranissa. Ja kuin hänen isänsä kuollut oli, toi hän hänen sieltä tähän maahan, jossa te nyt asutte.
Masikin, a ram renga ânphêta, Harana om rangin a sea. Abraham a pa thi suole, ha mun renga atûna nin omna rama hin Pathien'n nangni a min thon ani.
5 Ja ei antanut hänelle siinä perintöä, ei jalankaan leveyttä; ja hän lupasi hänelle sen antaa asuaksensa, ja hänen siemenellensä hänen jälkeensä, kuin ei hänellä vielä lasta ollut.
Pathien'n ite mun luorang, a ke sirna rang dôr luo pêk maka, aniatachu ama le anûka a richisuonpârngei tena pêk rangin ânkhâm ani. Pathien'n ha chong ânkhâm lâihan Abraham chu nâi la dôn mak.
6 Ja Jumala puhui hänelle näin: sinun siemenes pitää oleman muukalainen vieraalla maalla, ja heidän pitää sen orjaksi tekemän, ja pahasti sen kanssa menemän neljäsataa ajastaikaa.
Pathien'n hi anghin a tia, ‘Nin richisuonpârngei chu mi rama khuolmi la nîng an ta, kum raza minli mi suoka omin asân dûkmintong la nîng an tih.
7 Ja sen kansan, jota he palvelevat, tahdon minä tuomita, sanoi Jumala, ja sitte pitää heidän lähtemän ja minua tässä siassa palveleman.
Hannirese suoka tuong rang mingei chu keiman jêk ka ta; masuole jôk an tih, hi muna hin ni la biek an tih,’ a tia.
8 Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin hän siitti Isaakin, ja ympärileikkasi hänen kahdeksantena päivänä. Ja Isaak siitti Jakobin, ja Jakob kaksitoistakymmentä patriarkkaa.
Pathien'n Abraham kôm chonginkhitin an sertan rangin chong a pêk zoi. Masikin Abraham han a nâipasal Isaac hah sûn sari suoleh a ser a tanpea; Isaac'n a nâi Jakob a tanpe nôka, Jakob'n a nâi sômleinik ei richibulngei inthang ngei a tanpe nôka.
9 Ja ne patriarkat myivät kateudesta Josefin Egyptiin. Ja Jumala oli hänen kanssansa,
“Jakob nâipasalngeiin an lâibungpa Joseph hah an narsa zoia, Egypt rama suok rangin an juora, hannirese, Pathien'n a ompuia.
10 Ja pelasti hänen kaikista tuskistansa, ja antoi hänelle armon ja viisauden Pharaon, Egyptin kuninkaan, kasvoin edessä, ja hän pani hänen Egyptin valtamieheksi ja kaiken huoneensa päälle.
Intak a tuongna murdia a san minjôka, Egypt rama Rêng Pharoah mitmua mi vârtak le midit omtak a min nia; Pharaoh han Egypt ram le a ina mi murdi chunga râiôt ni rangin a min changa.
11 Mutta nälkä tuli kaikkeen Egyptiin ja Kanaanin maahan, ja suuri tuska; ja ei meidän isämme löytäneet ravintoa.
Hanchu Egypt le Canaan ram pumpuia mâitâm achula, asân intak an tuonga, ei richibulngei han sâk le nêk rang reng man khâimak ngeia.
12 Mutta kuin Jakob kuuli Egyptissä jyviä olevan, lähetti hän sinne meidän isämme ensimmäisen kerran.
Jakob'n Egypt rama bu aom ti a rietin chu a nâingei a tîra, ma hah an se phutna tak alei ni.
13 Ja kuin hän toistamiseen heidät lähetti, tunnettiin Joseph veljiltänsä; ja Josephin suku tuli Pharaolle tiettäväksi.
Avoinikna an se han Joseph han a lâibungngei le inrietna a lei thopui ngeia, Egypt Rêng han khom Joseph insungmingei a lei riet zoia.
14 Niin Joseph lähetti ja antoi tuoda isänsä Jakobin ja kaiken hänen sukunsa, viisi sielua kahdeksattakymmentä.
Hanchu, Joseph han a pa Jakob le a insûngmingei murdi Egypt rama om rangin a koia, an rêngin sômsari-leirangnga anni.
15 Ja Jakob meni alas Egyptiin, ja hän kuoli, niin myös meidän isämme.
Hanchu Jakob hah Egypt rama a va sea ha muna han ama le a nâipasalngei chu an thi zoia.
16 Ja he vietiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Abraham oli Hemorin lapsilta rahalla ostanut Sikemissä.
A ruok hah Shechem khuo an hong chôia, Hamor rûingei renga Abraham'n suma a rochôk thâna han an phûm zoi.
17 Mutta kuin lupauksen aika lähestyi, josta Jumala oli Abrahamille vannonut, kasvoi ja eneni kansa Egyptissä,
“Abraham kôma Pathien chongkhâm ahongtung rang zora ahong nâi tena ha mingei hah Egypt rama an hong pung zoia.
18 Siihenasti kuin toinen kuningas tuli, joka ei Josephista mitään tietänyt.
Anûktaka Egypt rama han rêng dang Joseph riet loi ahong inlal zoia.
19 Tämä meidän sukuamme kavalasti juonitteli, ja meni pahasti meidän isäimme kanssa, niin että heidän piti nuoret lapsensa heittämän pois, ettei he olisi saaneet elää.
Ama han ei richibulngei hah a huong ngeia, dûk amintong ngeia, nâitesenngei ring loina rangin an suok suo pêntieng pai rangin rangrâtin chong a pêka.
20 Siihen aikaan syntyi Moses, ja hän oli Jumalalle otollinen, ja elätettiin kolme kuukautta isänsä huoneessa.
Ma zora tak han Moses ajuon zira nâitesen mêl satak a nia. A pa ina thân thum an donsuia,
21 Mutta kuin hän heitetty oli ulos, otti Pharaon tytär hänen ja kasvatti itsellensä pojaksi.
an in renga an pai suo nûkin, Pharaoh nâinupangin a lâka a nâipasal rangin a vâia.
22 Ja Moses opetettiin kaikessa Egyptiläisten viisaudessa, ja oli voimallinen sanoissa ja töissä.
Moses hah Egypt rama vârna murdi an minchua, hanchu chongril theitak le sinthothei tak a hongni zoi.
23 Mutta kuin hän oli neljänkymmenen ajastajan vanha, joukahtui hänen sydämeensä mennä katsomaan veljiänsä Israelin lapsia.
“Kum sômminli a hong nînchu, a mulung sûnga a sungsuok Israel champuingei kho angin mo an om mu rang nuomin ava pana.
24 Ja kuin hän näki yhdelle vääryyttä tehtävän, autti hän häntä ja kosti hänen puolestansa, joka vääryyttä kärsi, ja löi Egyptin miehen.
A va sên chu mi inkhat Egypt min dûk amintong lâi ava mua, masikin a sanna, dûktongpu chunga han phûba a laka Egypt mipa hah a thata.
25 Mutta hän luuli veljiensä sen ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli heille vapauden antava; vaan eivät he ymmärtäneet.
(Moses han, ama mangin Pathien'n a mingei mojôk atih ti a sungsuok ngeiin an riet mini tiin a bôka hannirese riet mak ngei.)
26 Ja hän tuli toisena päivänä heidän tykönsä, jotka keskenänsä riitelivät, ja sovitti heitä, sanoen: rakkaat miehet, te olette veljekset: miksi te toinen toisellenne vääryyttä teette?
Anangtûka chu Isreal mi inik insuol lâitak ava tonga ava sel ngeia, ‘Rangâita u sûngsuokngei,’ lâibungrêng kêng nin ni, ithomo hima anga nin insuola? tiin min sûk ngei rang a bôka.
27 Mutta se, joka lähimmäisellensä vääryyttä teki, lykkäsi häntä, sanoen: kuka sinun on pannut päämieheksi ja tuomariksi meidän ylitsemme?
A theiloi uolpu han Moses hah a nampaia, ‘Kin chunga ruoipu le roijêkpu rangin tumo nang phun?’ a tia.
28 Vai tahdotkos sinä minua niin tappaa, kuin sinä Egyptiläisen eilen tapoit?
‘Majâna Egypt mi na that angdên han ni that nôk rang no bôk mo?’ a tia.
29 Niin Moses pakeni tämän puheen tähden, ja oli Madiamin maakunnassa muukalainen, jossa hän kaksi poikaa siitti.
Ma chong hah a riet lehan, Moses a rota, Midian rama ava oma, mahan nâipasal inik a neia.
30 Ja neljänkymmenen ajastajan perästä ilmestyi hänelle Herran enkeli korvessa, Sinain vuorella, pensaan tulen liekissä.
“Kum sômminli avun suole chu, Sinai Muol ramchâr kôla chîmbuk akângna han vântîrton a kôm ânlâra.
31 Mutta kuin Moses sen näki, ihmetteli hän sitä näkyä, ja kuin hän meni lähes katsomaan, niin tapahtui Herran ääni hänelle:
Moses'n a neinun mu hah a kamâm tataka, minthâr rang bôkin a va nâia, Pumapa rôl a rieta:
32 Minä olen sinun isäis Jumala, Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Niin Moses vapisi eikä tohtinut sinne katsoa.
‘Keima hih ni richibulngei Pathien, Abraham Pathien Isaac Pathien, Jakob Pathien hah ki ni,’ a lei tia, Moses hah ichîn ânnîka en ngam khâi maka.
33 Ja Herra sanoi hänelle: riisu kenkäs jaloistas; sillä sia, jossas seisot, on pyhä maa.
Pumapa'n, a kôm, ‘Ne kekokngei ha khek roh, nên dingna mun hah mun inthieng kêng.
34 Minä olen nähden nähnyt kansani tuskan Egyptissä, ja olen heidän huokauksensa kuullut, ja tulin alas heitä ottamaan ulos: tule siis nyt tänne, minä lähetän sinun Egyptiin.
Egypt rama ki mi omngei dengthei tie ku mua, an inrûmnangei khom ki rieta anni ngei minjôk rangin ku juong ani. Hong ta; Egypt rama nang lei tîr rong,’ a tia.
35 Tämän Moseksen, jota he kielsivät, sanoen: kuka sinun on pannut päämieheksi ja tuomariksi? tämän on Jumala lähettänyt päämieheksi ja vapahtajaksi, enkelin käden kautta, joka hänelle pensaassa ilmestyi.
“Ha Moses kôma ruoipu le roijêkpu rangin tumo nang phun? tia an makhal hah chîmbuk kângna taka vântîrton a kôma inlâr han a sanna, Pathien'n ama lele hah ruoipu le sanminjôkpu ni rangin ai tîr ani.
36 Tämä johdatti heitä ulos, ja teki ihmeitä ja merkkejä Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja korvessa, neljäkymmentä ajastaikaa.
Ama han anni hah a ruoisuoka Egypt rama, tuipui sena, ramchâra kum sômminli sûng han Kamânruoi le sininkhêl tamtak thôn a ruoi ngeia.
37 Tämä on se Moses, joka sanoi Israelin lapsille: Herra teidän Jumalanne herättää teille teidän veljistänne yhden Prophetan, niinkuin minun, jota teidän pitää kuuleman.
Moses hah Israel mingei kôm, ‘Pathien'n keima, mi tîr angin nin sûngsuokngei lâia om dêipu nangni la minchang pe atih,’ tipu hah ani.
38 Tämä oli seurakunnassa enkelin kanssa korvessa, joka puhui hänen kanssansa Sinain vuorella, ja meidän isäimme kanssa. Tämä sai elämän puheen meille antaaksensa,
Ama hah ani ramchâra Israel mi intûp ngei lâia oma; ei richibulngei kôma le Sinai muola a chongpuipu vântîrton kôma, eini mi pêk ranga Pathien chong ring lâkpu hah ani.
39 Jota ei meidän isämme totelleet, vaan sysäsivät pois sen tyköänsä, ja palasivat sydämessänsä Egyptiin,
“Hannirese ei richibulngei han a chong jôm nuom mak ngeia; ama hah an nampaia male Egypt ram tieng kîr nôk an nuoma.
40 Sanoen Aaronille: tee meille jumalia, jotka meidän edellämme kävisivät; sillä emme tiedä, mitä Mosekselle, joka meidän Egyptin maasta toi ulos, on tapahtunut.
Masikin Aaron kôm, ‘Kin moton ruoipu rangin pathienngei mi sin pe roh. Moses Egypt ram renga mi ruoipu laka a thurchi reng riet khâi mak meh,’ an tia.
41 Ja niinä päivinä tekivät he vasikan, ja uhrasivat epäjumalille uhria, ja riemuitsivat kättensä töistä.
Masuole chu, ma ngei han serât chalte rimil an sina, a rimil hah sa thatin an bieka, male an kut suoka han mirit thonân ruolhoi an thoa an râi an minsâna.
42 Niin Jumala käänsi itsensä, ja antoi ylön heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin prophetain Raamatussa on kirjoitettu: oletteko te Israelin huoneesta minulle teurasuhria ja ruokauhria tehneet neljänäkymmenenä ajastaikana korvessa?
Hanchu, Pathien'n anni hah nûk a song ngeia, invâna ârsingei an biek theina rangin a rotsan ngeia, dêipu lekhabua: ‘Israel insung mingei! kum sômminli sûngin ramchâra han inbôlna sa thatin nin pêk ngâi hah keima ni mu ung.
43 Ja te kannoitte Molokin majaa ja teidän jumalanne Remphan tähteä, joita kuvia te teitte kumartaaksenne niitä, ja minä tahdon teidät viedä pois edemmä Babelia.
Molech pathien puon-in nin chôia nin pathien le Rephan nin ârsi pathien; rimilngei hah chubaimûk rangin nin sin ngei hah an ni. Masikin Babylon khêl tieng nangni min tâng ki tih, tia ânziek anghan.’
44 Meidän isillä oli todistuksen maja korvessa, niinkuin se oli säätänyt, joka Moseksen kanssa puhui, että hänen piti sen tekemän sen esikuvan perään, jonka hän nähnyt oli;
“Ramchâra han ei richibulngeiin Pathien omna Puon-in an neia, ma in hah Pathien'n Moses kôm sin rangin a bea, a rimil a min mu lam taka sin ani.
45 Jonka myös meidän isämme vastaan ottivat, ja veivät Josuan kanssa siihen maahan, jossa pakanat asuivat, jotka Jumala hävitti meidän isäimme kasvoin edestä, hamaan Davidin aikaan asti,
Ha ngei hah ei richibulngei khomin an hong dôn banga, Pathien'n ei richibulngei motona ai not pai nâmngei rama an luo lâihan Joshua lût zorân an lûtpui ani. David a zora tena a oma.
46 Joka löysi armon Jumalan tykönä, ja anoi, että hän olis majan löytänyt Jakobin Jumalalle.
Ha David hah Pathien mitmua miditin a hong oma, Jacob Pathien ta ranga omna rang sin pe rangin a zonga.
47 Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen.
Hannirese, in hah chu Solomon'n kêng a sin pe zoi.
48 Vaan se kaikkein Ylimmäinen ei asu käsillä tehdyissä templeissä, niinkuin propheta sanoo:
“Nikhomrese, Ânchungtak Pathien chu kuta sin in ngeia om ngâi mak; Dêipu'n,
49 Taivas on minun istuimeni ja maa jalkaini astinlauta. Minkä huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposiani?
‘Pumapa'n, invân ke Rêngsukmun ania pilchung ke ke sirna ani. I anga in mo mi ni sin pe rang? Khotieng mo kên ngamna rang mun khom aom?
50 Eikö minun käteni ole kaikkia näitä tehnyt?
Hi neinun murdi hih keima ki sin nimak mo?’
51 Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämestä ja korvista! te olette aina Pyhää Henkeä vastaan, niinkuin teidän isänne, niin myös tekin.
“Khodôra mulung ngar mo nin ni! Mulungrîl le kuor in-ongloi sertanloingei anga, nin richibulngei tho ngâi lam angin Ratha Inthieng nin dem tita!
52 Ketä prophetaista ei teidän isänne vainonneet? Ja he tappoivat ne, jotka vanhurskaan tulemista ennustivat, jonka pettäjät ja murhaajat te nyt olitte,
Nin richibulngeiin, dêipungei lâia tumo dûkmintong loia an dar? midik tak juong rang lei juong ril Pathien tîrtonngei hah an thata, atûn nangni hih mi min sûrpu le a thatpu nin ni hi.
53 Jotka saitte lain enkelien asetuksen kautta, jota ette pitäneet.
Nangni hi Pathien balam, vântîrtonngeiin an juong thak muchaka jômloi ngei nin ni!” a tia.
54 Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja kiristelivät hampaitansa hänen päällensä.
Roijêkpungei han Stephan chong hah an rietin chu an takasia, a chunga an rakam an tâta.
55 Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,
Hannirese, Stephan hah Ratha Inthienga sip ania, invân tieng a en ngita, Pathien roiinpuina le a changtienga Jisua inding a mua.
56 Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä.
“En ta u! invân in-ong ku mua, Pathien changtienga Miriem Nâipasal inding ku mu!” a tia.
57 Niin he huusivat suurella äänellä, ja tukitsivat korviansa, ja karkasivat kaikki yksimielisesti hänen päällensä,
Hanchu, roijêkpungei han inringtakin an inieka, an kutngei leh an kuorngei an hîpa. Hanchu ha renghan a tieng an tâna.
58 Ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja kivittivät. Ja todistajat panivat vaatteensa nuorukaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus.
Khopuilien sûng renga an mojôk paia, lungin an dênga rietpuipungei han ruotharte inkhat a riming Sual an tih kôm han an puon an mâka.
59 Ja he kivittivät Stephanin, joka rukoili ja sanoi: Herra Jesus, ota minun henkeni.
Lungin an dêng lâiin Stephan'n Pumapa a koia, “Pumapa Jisua ka Ratha lâk ta roh,” a tia.
60 Niin hän pani polvillensa, ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille tätä syntiä. Ja kuin hän tämän sanonut oli, niin hän nukkui.
Khûk ânbila, rôl inringtakin ânieka, “Pumapa! hi an sietna hih riet pe ngei khâi no roh!” a tia. Ha chongbâi hah a ti suole chu a thi zoi.
