Teot 15
1 Ja muutamat tulivat alas Juudeasta ja opettivat veljiä: ellei teitä ympärileikata Moseksen tavan jälkeen, niin ette taida autuaaksi tulla.
Xu qaƣlarda bǝzilǝr Yǝⱨudiyǝ ɵlkisidin kelip, [Antakyadiki] ⱪerindaxlarƣa: — Silǝr Musa [pǝyƣǝmbǝrgǝ] tapxurulƣan yosun boyiqǝ hǝtnǝ ⱪilinixni ⱪobul ⱪilmisanglar, ⱪutⱪuzulmaysilǝr! — dǝp tǝlim berixkǝ baxlidi.
2 Koska siis kapina nousi, ja ei ollut vähin kamppaus Paavalilla ja Barnabaalla heitä vastaan, sääsivät he, että Paavali ja Barnabas ja muutamia muita heistä, piti menemän apostolien ja vanhimpain tykö ylös Jerusalemiin tämän kysymyksen tähden.
Bu ix toƣrisida qong majira qiⱪⱪan bolup, Pawlus bilǝn Barnabas ikkiylǝn xu kixilǝr bilǝn kǝskin munazirǝ ⱪilixⱪandin keyin, [ⱪerindaxlar] Pawlusni, Barnabasni, xundaⱪla ularning arisidin birnǝqqǝylǝnni bu mǝsilǝ toƣrisida rosullar wǝ aⱪsaⱪallar bilǝn kɵrüxüxkǝ Yerusalemƣa barsun dǝp bekitgǝn.
3 Ja he saatettiin seurakunnalta, ja vaelsivat Phenisian ja Samarian lävitse, julistain pakanain kääntymystä, ja saattivat suuren ilon kaikille veljille.
Xundaⱪ ⱪilip ular jamaǝt tǝripidin yolƣa selinip, sǝpiridǝ Fǝnikiyǝ rayoni wǝ Samariyǝ ɵlkisini besip ɵtüp, barƣanla yeridǝ ǝllǝrningmu towa ⱪilip [etiⱪad] yoliƣa kirgǝnlikini tǝpsiliy sɵzlidi. Bu hǝwǝr barliⱪ ⱪerindaxlarni zor xadliⱪⱪa qɵmgüzdi.
4 Kuin he tulivat Jerusalemiin, otettiin he vastaan seurakunnalta ja apostoleilta ja vanhimmilta, ja he ilmoittivat, kuinka suuria töitä Jumala heidän kanssansa tehnyt oli.
Pawluslar Yerusalemƣa kǝlginidǝ, ular jamaǝttikilǝr, rosullar wǝ aⱪsaⱪallar tǝripidin ⱪarxi elinip, kɵpqilikkǝ Hudaning ɵzliri arⱪiliⱪ barliⱪ ⱪilƣan ǝmǝllirini bayan ⱪilip bǝrdi.
5 Niin nousivat muutaman Pharisealaisten lahkokunnassa, jotka uskoneet olivat, sanoen: he pitää ympärileikattaman ja käskettämän Moseksen lakia pitää.
Lekin Pǝrisiy mǝzⱨipidikilǝrdin etiⱪad yoliƣa kirgǝn bǝzilǝr ornidin turuxup: — Muxu [yat ǝlliklǝrni] hǝtnǝ ⱪilix kerǝk, xundaⱪla ularƣa Musaƣa qüxürülgǝn Tǝwrat ⱪanuniƣa ǝmǝl ⱪilixi kerǝklikini jekilǝx kerǝk! — dedi.
6 Niin apostolit ja vanhimmat tulivat kokoon, tätä puhetta tutkimaan.
Xunga rosullar bilǝn aⱪsaⱪallar bu mǝsilini muzakirǝ ⱪilix üqün jǝm boluxti.
7 Mutta kuin suuri kamppaus ollut oli, nousi Pietari ja sanoi heille: miehet, rakkaat veljet! te tiedätte, että Jumala kauvan ennen tätä aikaa valitsi meidän seassamme, että pakanat piti minun suuni kautta evankeliumin sanan kuuleman ja uskoman.
Uzun sɵⱨbǝtlixixtin keyin, Petrus ornidin turup mundaⱪ dedi: — Ⱪerindaxlar, dǝslǝptiki künlǝrdǝ Hudaning iqinglardin meni tallap mening aƣzim arⱪiliⱪ hux hǝwǝrdiki sɵz-kalamni yat ǝlliklǝrgǝ anglitip ularning etiⱪad ⱪilixida wasitǝ ⱪilixⱪa bekitkǝnlikidin hǝwiringlar bar.
8 Ja Jumala sydänten tutkia todisti heille ja antoi heille Pyhän Hengen niinkuin meillekin,
Wǝ insanlarning ⱪǝlbini bilgüqi Huda Muⱪǝddǝs Roⱨni bizgǝ ata ⱪilƣinidǝk, ularƣimu ata ⱪildi.
9 Ja ei tehnyt yhtään eroitusta meidän ja heidän välillänsä, puhdistain uskolla heidän sydämensä.
Xundaⱪ ⱪilip, Huda ularni biz bilǝn ⱨeqⱪandaⱪ pǝrⱪlǝndürmǝy, ularning ⱪǝlblirini etiⱪad arⱪiliⱪ pak ⱪildi.
10 Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa, että te tahdotte opetuslasten kaulaan panna sen ikeen, jota ei meidän isämme emmekä me voineet kantaa?
[Əⱨwal mana xundaⱪ ikǝn], ǝmdi silǝr nemǝ üqün ɵzimiz wǝ ata-bowilirimizmu kɵtürǝlmigǝn bir boyunturuⱪni muhlislarning boyniƣa artmaⱪqi bolup, Hudani sinimaⱪqi bolisilǝr?!
11 Vaan me uskomme Herran Jesuksen Kristuksen armon kautta autuaaksi tulevamme niinkuin hekin.
Əmdiliktǝ, biz bolsaⱪ Rǝb Əysaning meⱨir-xǝpⱪitigǝ tayinip ularƣa ohxax ⱪutⱪuzulimiz, dǝp ixinimiz.
12 Ja kaikki joukko vaikeni ja kuulteli Barnabasta ja Paavalia, jotka juttelivat, kuinka suuret merkit ja ihmeet Jumala oli heidän kauttansa pakanoissa tehnyt.
[Bu sɵzdin keyin], Barnabas bilǝn Pawlus qiⱪip, Huda ɵzliri arⱪiliⱪ yat ǝlliklǝrning arisida kɵrsǝtkǝn barliⱪ mɵjizilik alamǝtlǝrni wǝ karamǝtlǝrni bayan ⱪilip bǝrdi; kɵpqilik ularƣa ⱪulaⱪ selip süküttǝ turdi.
13 Vaan sitte kuin he vaikenivat, vastasi Jakob ja sanoi: miehet, rakkaat veljet, kuulkaat minua!
Ularning sɵzi tügigǝndin keyin, Yaⱪup mundaⱪ dedi: — Ⱪerindaxlar, manga ⱪulaⱪ selinglar!
14 Simon jutteli, kuinka Jumala ensin on etsinyt omistaaksensa kansaa nimellensä pakanoista.
Bayatin Ximeon Hudaning yat ǝlliklǝrnimu baxtinla xapaǝt bilǝn yoⱪlap, ularning arisidin Ɵz nami üqün bir hǝlⱪ qiⱪiridiƣanliⱪini qüxǝndürüp ɵtti.
15 Ja tämän kanssa prophetain sanat pitävät yhtä, niinkuin kirjoitettu on:
Pǝyƣǝmbǝrlǝrning eytⱪanlirimu buningƣa uyƣun kelidu, huddi [muⱪǝddǝs yazmilarda] munu sɵzlǝr pütülgǝndǝk: —
16 Senjälkeen tahdon minä palata, ja Davidin kaatuneen majan jälleen rakentaa, ja hänen reikänsä paikata, ja sen ojentaa:
— ««Muxu ixlardin keyin, Mǝn ⱪaytip kelip, Dawutning yiⱪilƣan qedirini yengibaxtin ⱪurup tiklǝymǝn, Uning harabiliklirini ⱪayta bina ⱪilip, ǝsligǝ kǝltürimǝn.
17 Että ne, jotka ihmisistä jääneet ovat, pitää Herran perään kysymän, niin myös kaikki pakanat, joissa minun nimeni avuksihuudettu on, sanoo Herra, joka nämät tekee.
Xundaⱪ ⱪilip, jaⱨandiki baxⱪa insanlarmu, yǝni Mening namim bilǝn atalƣan barliⱪ ǝllǝr Meni izdǝp tapidu» dǝydu bu ixlarni ǝmǝlgǝ Axurƣuqi wǝ xundaⱪla ularni ǝzǝldin ayan ⱪilip kǝlgǝn Pǝrwǝrdigar!» (aiōn g165)
19 Sentähden minä päätän, ettemme niitä häiritsisi, jotka pakanoista Jumalan tykö kääntyvät;
— Xuning üqün hulasǝm xuki, yat ǝlliklǝr arisidin towa ⱪilip Hudaƣa etiⱪad baƣliƣanlarƣa awarǝ-eƣirqilik selip ⱪoymasliⱪimiz kerǝk;
20 Vaan kirjoittaisimme heille, että he välttäisivät epäjumalain saastaisuutta, ja salavuoteutta, ja läkähtynyttä ja verta.
pǝⱪǝt ularƣa: «Butlarƣa atilip bulƣanƣan nǝrsilǝrni yeyixtin, jinsiy buzuⱪluⱪtin, ⱪanni wǝ boƣup soyulƣan ⱨaywanlarning gɵxliridinmu yeyixtin neri bolunglar» dǝp tapilap, bir parqǝ hǝt yazayli.
21 Sillä Moseksella on muinaiselta jokaisessa kaupungissa niitä, jotka häntä saarnaavat, koska se joka sabbatina synagogassa luetaan.
Qünki ⱪǝdimki dǝwrlǝrdin tartip ⱨǝr xǝⱨǝrdǝ xabat künidǝ sinagoglarda Musa [pǝyƣǝmbǝr]ning eytⱪanliri oⱪulup, uning kɵrsǝtmiliri ɵgitilip kǝlgǝn.
22 Silloin kelpasi apostoleille ja vanhimmille, koko seurakunnan kanssa, joukostansa valita miehiä ja lähettää Antiokiaan, Paavalin ja Barnabaan kanssa: nimittäin Juudaan, joka kutsuttiin Barsabas, ja Silaan, ylimmäiset miehet veljesten seassa.
Xuning bilǝn rosullar, aⱪsaⱪallar, xundaⱪla Yerusalemdiki pütkül jamaǝttikilǝr ɵz arisidin birnǝqqǝ adǝmni tallap, ularni Pawlus wǝ Barnabas bilǝn billǝ Antakyaƣa ǝwǝtixni layiⱪ kɵrdi. Əslidǝ ⱪerindaxlar iqidǝ baxlamqi bolƣan Yǝⱨuda (Barsabas dǝpmu atilidu) bilǝn Silaslar buningƣa tallandi.
23 Ja kirjoittivat heidän kättensä kautta tällä tavalla: me apostolit ja vanhimmat veljet toivotamme veljille, jotka pakanoista Antiokiassa ja Syriassa ja Kilikiassa ovat, terveyttä!
Hǝt bolsa ularƣa tapxuruldi, uningda mundaⱪ yezilƣanidi: — «I Antakya, Suriyǝ wǝ Kilikiyǝdǝ turuwatⱪan yat ǝllik ⱪerindaxlar, — [Yerusalemdiki] ⱪerindaxliringlardin, rosullar bilǝn aⱪsaⱪallardin silǝrgǝ salam!
24 Että me olemme kuulleet, kuinka muutamat meiltä lähteneet ovat teitä opillansa eksyttäneet ja teidän sielujanne vaivanneet, sanoen: teidän pitää itsenne antaman ympärileikata ja lain pitämän; joille emme ole käskeneet.
Arimizdin bǝzi kixilǝr qiⱪip yeninglarƣa berip, sɵzliri bilǝn silǝrni biaramliⱪⱪa selip kɵnglünglarni parakǝndǝ ⱪilip ⱪoyƣanliⱪini angliduⱪ. Lekin biz ularƣa ⱨeqⱪandaⱪ sɵz-ǝmr ⱪilmiduⱪ.
25 Niin kelpasi meille yksimielisesti kokoontuneille valita miehiä ja teidän tykönne lähettää, meidän rakkaan Barnabaan ja Paavalin kanssa,
Xu sǝwǝbtin, biz bu ixta oylirimiz bir yǝrdin qiⱪⱪandin keyin, arimizdin tallanƣan birnǝqqǝylǝnni sɵyümlük Barnabas wǝ Pawlusimiz bilǝn billǝ yeninglarƣa ǝwǝtixni ⱪarar ⱪilduⱪ.
26 Jotka miehet ovat sielunsa meidän Herramme Jesuksen Kristuksen nimen tähden alttiiksi antaneet.
Bu ikkiylǝn Rǝbbimiz Əysa Mǝsiⱨning nami üqün ⱨayatini hǝtǝrgǝ tǝwǝkkül ⱪilƣan kixilǝrdur.
27 Niin me olemme lähettäneet Juudaan ja Silaan, jotka myös sen suusanalla teille ilmoittavat.
Xunga biz Yǝⱨuda bilǝn Silasni yazƣanlirimizni silǝrgǝ ɵz aƣzi bilǝnmu sɵzlǝp bǝrsun dǝp, yeninglarƣa ǝwǝttuⱪ.
28 Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset:
Gǝpning poskallisiƣa kǝlsǝk, Muⱪǝddǝs Roⱨⱪa, xundaⱪla bizlǝrgimu xu layiⱪ kɵrüngǝnki, tɵwǝndiki zɵrür bolƣan ixlardin sirt, silǝrgǝ ⱨeqⱪandaⱪ baxⱪa ixni yüklimǝslikimiz kerǝk:
29 Että te vältätte epäjumalain uhria, ja verta, ja läkähtynyttä, ja salavuoteutta. Jos te niitä vältätte, niin te teette hyvin. Olkaat hyvästi!
— Butlarƣa atalƣan nǝrsilǝrdin, ⱪanni wǝ boƣup soyulƣan ⱨaywanlarning gɵxliridin yeyixtin wǝ jinsiy buzuⱪluⱪtin neri bolux — silǝr muxu birnǝqqǝ ixtin saⱪlansanglar, yahxi ⱪilƣan bolisilǝr. Aman-hatirjǝm bolunglar!»
30 Kuin he siis olivat lähteneet, tulivat he Antiokiaan, ja kokosivat kansan paljouden, ja antoivat heille kirjan.
Xundaⱪ ⱪilip, ular [ⱪerindaxlar] tǝripidin yolƣa selinip, Antakyaƣa bardi. U yǝrdǝ pütün jamaǝttikilǝrni yiƣip, hǝtni ularƣa tapxurdi.
31 Kuin he sen olivat lukeneet, ihastuivat he siitä lohdutuksesta.
Ular hǝtni oⱪup, uningdin bolƣan riƣbǝt-tǝsǝllidin zor xadlandi.
32 Mutta Juudas ja Silas, että hekin olivat prophetat, neuvoivat monilla sanoilla veljiä ja vahvistivat heitä.
Yǝⱨuda wǝ Silaslar ɵzlirimu pǝyƣǝmbǝrlǝrdin bolup, ⱪerindaxlarni nurƣun sɵz-nǝsiⱨǝtlǝr bilǝn riƣbǝtlǝndürüp, ularni ⱪuwwǝtlǝndürdi.
33 Ja kuin he siellä hetken aikaa viipyivät, lähetettiin he veljiltä jälleen rauhassa apostolien tykö.
[Yǝⱨuda wǝ Silaslar] u yǝrdǝ bir mǝzgilni ɵtküzgǝndin keyin, Antakyadiki ⱪerindaxlarning sǝpirigǝ amanliⱪ tiligǝn ⱨalda uzitixi bilǝn, ular ɵzlirini ǝwǝtkǝn [Yerusalemdikilǝrning] ⱪexiƣa ⱪaytti.
34 Niin Silaan kelpasi siellä olla.
Lekin Pawlus wǝ Barnabas Antakyada ⱪelip, baxⱪa nurƣun ⱪerindaxlarning ⱨǝmkarliⱪida tǝlim berip Rǝbning sɵz-kalamidiki hux hǝwirini jakarlap turdi.
35 Mutta Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettamassa ja ilmoittamassa Herran sanaa monen muun kanssa.
36 Mutta muutamain päiväin perästä sanoi Paavali Barnabaalle: palatkaamme taas takaperin veljiä katsomaan kaikkiin kaupunkeihin, joissa me Herran sanaa ilmoittaneet olemme, kuinka he itsensä pitävät.
Lekin yǝnǝ birnǝqqǝ künlǝrdin keyin Pawlus Barnabasⱪa: Biz burun Rǝbning sɵz-kalamini yǝtküzgǝn ⱨǝmmǝ xǝⱨǝr-yezilarƣa berip, ⱪerindaxlarning yeniƣa berip, ⱨalini sorap kelǝyli, — dedi.
37 Mutta Barnabas neuvoi kanssansa ottamaan Johannesta, joka Markukseksi kutsuttiin.
Barnabas bolsa Yuⱨanna (Markusmu deyilidu)ni billǝ elip barmaⱪqi bolƣanidi.
38 Mutta Paavali päätti sen kohtuulliseksi, ettei sitä pitänyt kanssa otettaman, joka oli luopunut heistä Pamphiliassa eikä tullut heidän kanssansa työhön.
Biraⱪ Pawlus aldinⱪi ⱪetim Pamfiliyǝ ɵlkisidǝ ulardin ayrilip kǝtkǝn, Rǝbning hizmitidǝ ular bilǝn billǝ [dawamliⱪ] sǝpǝr ⱪilmiƣan Markusni yǝnǝ elip berixni aⱪilanilik ǝmǝs dǝp ⱪaridi.
39 Ja he riitelivät niin kovin keskenänsä, että he toinen toisestansa erkanivat. Ja Barnabas otti Markuksen kanssansa ja purjehti Kypriin.
Xuning bilǝn ikkiylǝn otturisida bǝk kǝskin ihtilap bolup, ahir berip ular bir-biridin ayrilip ketixti. Barnabas Markusni elip, kemigǝ olturup Siprus ariliƣa kǝtti.
40 Mutta Paavali valitsi Silaan ja matkusti, Jumalan armon haltuun annettu veljiltä,
Pawlus bolsa Silasni tallidi; ⱪerindaxlarning ikkiylǝnni Hudaning xapaitigǝ amanǝt ⱪilixi bilǝn u ikkisi yolƣa qiⱪti.
41 Ja vaelsi Syrian ja Kilikian kautta, ja vahvisti seurakunnat.
U ǝmdi Suriyǝ wǝ Kilikiyǝ ɵlkilirini arilap ɵtüp, [ⱨǝrⱪaysi jaylarda] jamaǝtlǝrni ⱪuwwǝtlǝndürdi.
