2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
Locutus est autem David Domino verba carminis huius, in die qua liberavit eum Dominus de manu omnium inimicorum suorum, et de manu Saul,
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
et ait: Dominus petra mea, et robur meum, et salvator meus.
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Deus fortis meus sperabo in eum: scutum meum, et cornu salutis meæ: elevator meus, et refugium meum: salvator meus, de iniquitate liberabis me.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Laudabilem invocabo Dominum: et ab inimicis meis salvus ero.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Quia circumdederunt me contritiones mortis: torrentes Belial terruerunt me.
Funes inferni circumdederunt me: prævenerunt me laquei mortis. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
In tribulatione mea invocabo Dominum, et ad Deum meum clamabo: et exaudiet de templo suo vocem meam, et clamor meus venit ad aures eius.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Commota est et contremuit terra: fundamenta montium concussa sunt, et conquassata, quoniam iratus est eis.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Ascendit fumus de naribus eius, et ignis de ore eius vorabit: carbones succensi sunt ab eo.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Inclinavit cælos, et descendit: et caligo sub pedibus eius.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Et ascendit super cherubim, et volavit: et lapsus est super pennas venti.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Posuit tenebras in circuitu suo latibulum: cribrans aquas de nubibus cælorum.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Præ fulgore in conspectu eius, succensi sunt carbones ignis.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Tonabit de cælo Dominus: et Excelsus dabit vocem suam.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Misit sagittas et dissipavit eos: fulgur, et consumpsit eos.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Et apparuerunt effusiones maris, et revelata sunt fundamenta orbis ab increpatione Domini, ab inspiratione spiritus furoris eius.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Misit de excelso, et assumpsit me: et extraxit me de aquis multis.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Liberavit me ab inimico meo potentissimo, et ab his qui oderant me: quoniam robustiores me erant.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Prævenit me in die afflictionis meæ, et factus est Dominus firmamentum meum.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Et eduxit me in latitudinem: liberavit me, quia complacui ei.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Retribuet mihi Dominus secundum iustitiam meam: et secundum munditiam manuum mearum reddet mihi.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Quia custodivi vias Domini, et non egi impie, a Deo meo.
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Omnia enim iudicia eius in conspectu meo: et præcepta eius non amovi a me.
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Et ero perfectus cum eo: et custodiam me ab iniquitate mea.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Et restituet mihi Dominus secundum iustitiam meam: et secundum munditiam manuum mearum, in conspectu oculorum suorum.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Cum sancto sanctus eris: et cum robusto perfectus.
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
Cum electo electus eris: et cum perverso perverteris.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Et populum pauperem salvum facies: oculisque tuis excelsos humiliabis.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Quia tu lucerna mea Domine: et tu Domine illuminabis tenebras meas.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
In te enim curram accinctus: in Deo meo transiliam murum.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Deus, immaculata via eius, eloquium Domini igne examinatum: scutum est omnium sperantium in se.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Quis est Deus præter Dominum: et quis fortis præter Deum nostrum?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Deus qui accinxit me fortitudine: et complanavit perfectam viam meam.
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Coæquans pedes meos cervis, et super excelsa mea statuens me.
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
Docens manus meas ad prælium, et componens quasi arcum æreum brachia mea.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Dedisti mihi clypeum salutis tuæ: et mansuetudo tua multiplicavit me.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Dilatabis gressus meos subtus me: et non deficient tali mei.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Persequar inimicos meos, et conteram: et non convertar donec consumam eos.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Consumam eos et confringam, ut non consurgant: cadent sub pedibus meis.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Accinxisti me fortitudine ad prælium: incurvasti resistentes mihi subtus me.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Inimicos meos dedisti mihi dorsum: odientes me, et disperdam eos.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Clamabunt, et non erit qui salvet, ad Dominum, et non exaudiet eos.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Delebo eos ut pulverem terræ: quasi lutum platearum comminuam eos atque confringam.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Salvabis me a contradictionibus populi mei: custodies me in caput Gentium: populus, quem ignoro, serviet mihi.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Filii alieni resistent mihi, auditu auris obedient mihi.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Filii alieni defluxerunt, et contrahentur in angustiis suis.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Vivit Dominus, et benedictus Deus meus: et exaltabitur Deus fortis salutis meæ.
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
Deus qui das vindictas mihi, et deiicis populos sub me.
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Qui educis me ab inimicis meis, et a resistentibus mihi elevas me: a viro iniquo liberabis me:
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Propterea confitebor tibi Domine in gentibus: et nomini tuo cantabo.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
Magnificans salutes regis sui, et faciens misericordiam Christo suo David, et semini eius in sempiternum.
