2 Samuelin 22
1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
Après cela David prononça à l'Eternel les paroles de ce cantique, le jour que l'Eternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis, et surtout de la main de Saül.
2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Il dit donc: L'Eternel est ma roche, et ma forteresse, et mon libérateur.
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Dieu est mon rocher, je me retirerai vers lui; il est mon bouclier et la corne de mon salut; il est ma haute retraite et mon refuge; mon Sauveur, tu me garantis de la violence.
4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Je crierai à l'Eternel, lequel on doit louer, et je serai délivré de mes ennemis.
5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Car les angoisses de la mort m'avaient environné; les torrents des méchants m'avaient troublé;
Les cordeaux du sépulcre m'avaient entouré; les filets de la mort m'avaient surpris. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
Quand j'ai été dans l'adversité j'ai crié à l'Eternel; j'ai, [dis-je], crié à mon Dieu, et il a entendu ma voix de son palais, et mon cri est parvenu à ses oreilles.
8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Alors la terre fut ébranlée et trembla, les fondements des cieux croulèrent et furent ébranlés, parce qu'il était irrité.
9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Une fumée montait de ses narines, et de sa bouche sortait un feu dévorant; les charbons de feu en étaient embrasés.
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Il baissa donc les cieux, et descendit, ayant [une] obscurité sous ses pieds.
11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Et il était monté sur un Chérubin, et volait; et il parut sur les ailes du vent.
12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Et il mit tout autour de soi les ténèbres pour tabernacle; [savoir], les eaux amoncelées qui sont les nuées de l'air.
13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Des charbons de feu étaient embrasés de la splendeur qui était au devant de lui.
14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
L'Eternel tonna des cieux, et le Souverain fit retentir sa voix.
15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Il tira ses flèches, et écarta [mes ennemis]; il [fit briller] l'éclair; et les mit en déroute.
16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Alors le fond de la mer parut, [et] les fondements de la terre habitable furent découverts par l'Eternel qui les tançait, [et] par le souffle du vent de ses narines.
17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Il étendit [la main] d'en haut, [et] m'enleva, [et] me tira des grosses eaux.
18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Il me délivra de mon ennemi puissant, [et] de ceux qui me haïssaient, car ils étaient plus forts que moi.
19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Ils m'avaient devancé au jour de ma calamité; mais l'Eternel fut mon appui.
20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Il m'a mis au large, il m'a délivré, parce qu'il a pris son plaisir en moi.
21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
L'Eternel m'a rendu selon ma justice; il m'a rendu selon la pureté de mes mains.
22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Parce que j'ai tenu le chemin de l'Eternel, et que je ne me suis point détourné de mon Dieu.
23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Car j'ai eu devant moi tous ses droits, et je ne me suis point détourné de ses ordonnances.
24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Et j'ai été intègre envers lui, et je me suis donné garde de mon iniquité.
25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
L'Eternel donc m'a rendu selon ma justice, [et] selon ma pureté, qui a été devant ses yeux.
26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
Envers celui qui use de gratuité, tu uses de gratuité; et envers l'homme intègre tu te montres intègre.
27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
Envers celui qui est pur tu te montres pur; mais envers le pervers tu agis selon sa perversité.
28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Car tu sauves le peuple affligé, et tu [jettes] tes yeux sur les hautains, et les humilies.
29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Tu es même ma lampe, ô Eternel! et l'Eternel fera reluire mes ténèbres.
30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Et par ton moyen je me jetterai sur [toute] une troupe, [et] par le moyen de mon Dieu je franchirai la muraille.
31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
La voie du [Dieu] Fort est parfaite, la parole de l'Eternel [est] affinée; c'est un bouclier à tous ceux qui se retirent vers lui.
32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Car qui est [Dieu] Fort, sinon l'Eternel? et qui [est] Rocher, sinon notre Dieu?
33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Le [Dieu] Fort, qui est ma force, est la vraie force, et il a aplani ma voie, [qui était une voie] d'intégrité.
34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Il a rendu mes pieds égaux à ceux des biches, et m'a fait tenir debout sur mes lieux élevés.
35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
C'est lui qui dresse mes mains au combat, de sorte qu'un arc d'airain a été rompu avec mes bras.
36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Tu m'as aussi donné le bouclier de ton salut, et ta bonté m'a fait devenir plus grand.
37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Tu as élargi le chemin sous mes pas, et mes talons n'ont point glissé.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
J'ai poursuivi mes ennemis, et je les ai exterminés; et je ne m'en suis point retourné jusqu'à ce que je les aie consumés.
39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Je les ai consumés, je les ai transpercés, et ils ne se sont point relevés; mais ils sont tombés sous mes pieds.
40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Car tu m'as revêtu de force pour le combat; tu as fait plier sous moi ceux qui s'élevaient contre moi.
41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Tu as fait aussi que mes ennemis, et ceux qui me haïssaient ont tourné le dos devant moi, et je les ai détruits.
42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Ils regardaient çà et là, mais il n'y avait point de libérateur; [ils criaient] à l'Eternel, mais il ne leur a point répondu.
43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Et je les ai brisés menu comme la poussière de la terre; je les ai écrasés, [et] je les ai foulés comme la boue des rues.
44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Et tu m'as délivré des dissensions des peuples, tu m'as gardé pour être le chef des nations. Le peuple que je ne connaissais point m'a été assujetti.
45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Les étrangers m'ont menti; ayant ouï parler de moi, ils se sont rendus obéissants.
46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Les étrangers se sont écoulés et ils ont tremblé de peur dans leurs retraites cachées.
47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
L'Eternel est vivant, et mon rocher est béni; c'est pourquoi Dieu, le rocher de mon salut, soit exalté.
48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
Le [Dieu] Fort est celui qui me donne les moyens de me venger, et qui m'assujettit les peuples.
49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
C'est lui aussi qui me retire d'entre mes ennemis. Tu m'enlèves d'entre ceux qui s'élèvent contre moi; tu me délivres de l'homme outrageux.
50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
C'est pourquoi, ô Eternel! je te célébrerai parmi les nations, et je chanterai des psaumes à ton Nom.
51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
C'est lui qui est la tour des délivrances de son Roi, et qui use de gratuité envers David son Oint, et envers sa postérité à jamais.
