1 Kuninkaiden 12
1 Ja Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli silloin tullut Sikemiin, tekemään häntä kuninkaaksi.
Rehoboam loe Shekem ah caeh; Israel kaminawk boih loe anih to siangpahrang ah sak hanah caeh o.
2 Ja Jerobeam Nebatin poika kuuli sen ollessansa Egyptissä, johon hän kuningas Salomon edestä paennut oli: (ja Jerobeam viipyi Egyptissä.)
(To tamthang to Solomon siangpahrang khae hoi kacawn, ) Nabat capa Jeroboam mah a ohhaih ahmuen, Izip prae hoiah thaih naah, Izip prae hoi amlaem let.
3 Ja he olivat lähettäneet häntä kutsumaan; ja Jerobeam tuli ja koko Israelin joukko, ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:
Israel kaminawk mah Jeroboam to kawk hanah kami to patoeh o; Jeroboam hoi Israel kaminawk loe Rehoboam khaeah nawnto caeh o moe,
4 Sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut: niin huojenna nyt sinä isäs kova palvelus ja raskas ijes, jonka hän meidän päällemme pannut on, niin me palvelemme sinua.
nampa mah kaicae hae paroeai hmuen kazih ang phawhsak; nampa khae hoi kazit parai ka phawh o ih hmuen, kaicae nuiah koeng ih hmuen kazit hae nang mah loe anghoepsak kue lai ah, to tiah nahaeloe na tok to kang sak pae o han, tiah a naa o.
5 Mutta hän sanoi heille: menkäät pois kolmanteen päivään asti ja tulkaat jälleen minun tyköni; ja kansa meni.
Rehoboam mah, Amlaem oh loe, ni thumto pacoengah kai khaeah angzo o let ah, tiah a naa. To pongah to ih kaminawk loe amlaem o let.
6 Niin kuningas Rehabeam piti neuvoa vanhempain kanssa, jotka hänen isänsä Salomon edessä seisoivat, kuin hän vielä eli, ja sanoi: kuinka te neuvotte vastaamaan tätä kansaa?
Rehoboam siangpahrang mah, ampa Solomon hing naah, a hmaa ah angdoe poekhaih kahoih paekkung, kacoehtanawk khaeah, Hae kaminawk hae kawbangmaw ka pathim han? tiah a dueng.
7 He puhuivat hänelle sanoen: jos sinä palvelet tänäpänä tätä kansaa ja noudat heidän mielensä, ja vastaat heitä ja annat heille hyviä sanoja; niin he ovat sinun palvelias kaiken sinun elinaikas.
Nihcae mah, Nang loe vaihniah hae kaminawk ih tamna ah na oh moe, nihcae koehhaih to na paroi pae, nihcae han kahoih ah lok na pathim nahaeloe, hae kaminawk loe dungzan khoek to na tamna ah om o tih, tiah a naa o.
8 Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he hänelle antaneet olivat, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja hänen edessänsä seisoivat.
Toe anih loe kacoehtanawk mah, thuih ih lok to tiah doeh sah ai, angmah hoi nawnto kaqoeng tahang, a hmaa ah toksah kaminawk to dueng lat.
9 Ja hän sanoi niille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minulle on puhunut sanoen: Huojenna se ijes, jonka isäs meidän päällemme pannut on?
Siangpahrang mah nihcae khaeah, Hae kaminawk mah, kai khaeah, Nampa mah kaicae nuiah phawhsak ih hmuen kazit hae anghoepsak kue lai ah, tiah ang naa o, hae tiah thui kaminawk hae, kawbangmaw ka pathim han, tiah a naa.
10 Ja nuorukaiset, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat, puhuivat hänelle sanoen: näin pitää sinun sanoman kansalle, joka sinulle sanoo: sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut, huojenna se meiltä! sille pitää sinun sanoman: minun pienin sormeni on paksumpi kuin minun isäni kupeet.
Angmah hoi huihto kaqoeng thendoengnawk mah anih khaeah, Nampa mah kaicae nuiah phawhsak ih hmuen kazit to, nang mah anghoepsak kue lai ah, tiah kathui hae kaminawk khaeah, Ka banpazung loe kampa ih kaeng pongah len kue tih.
11 Minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään vielä nyt teidän ikeesenne: minun isäni on kurittanut teitä ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.
Kampa mah ang phawh o sak ih kazit hmuen pongah kazit kue hmuen to kang phawh o sak han; kampa mah quiboeng hoiah ang thuihtaek o, kai mah loe sataai hoiah kang thuihtaek o han, tiah pathim ah, tiah a naa o.
12 Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas puhunut ja sanonut oli: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä.
Siangpahrang mah ni thumto pacoengah angzoh o let hanah a thuih pae baktih toengah, Ni thumto oh pacoengah loe Jeroboam hoi kaminawk boih to Rehoboam khaeah angzoh o let.
13 Ja kuningas vastasi kovin kansaa, ja hylkäsi sen neuvon, jonka vanhimmat olivat hänelle antaneet,
To naah siangpahrang loe kacoehtanawk mah thuih ih loknawk tiah doeh sah pae ai, to ih kaminawk khaeah kanaa parai ah lok to pathim pae;
14 Ja puhui heille niinkuin nuoret olivat neuvoneet, ja sanoi: minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään teidän ikeesenne vielä: minun isäni on teitä kurittanut ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.
thendoengnawk mah thuih o ih lok baktih toengah, to kaminawk khaeah, Kampa mah ang phawh o sak ih hmuen kazit pong kazit kue ah, kang phawh o sak han; kampa mah quiboeng hoiah ang boh o, toe kai mah loe sataai hoiah kang boh o han, tiah a naa.
15 Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä Herra oli sen niin kääntänyt, vahvistaaksensa sanansa jonka Herra puhui Jerobeamille Nebatin pojalle Ahian kautta Silosta.
Tipongah siangpahrang mah prae kaminawk ih lok tahngaih han koeh ai tih nahaeloe, Angraeng mah Shiloh kami Ahijah patohhaih rang hoiah, Nebat capa Jeroboam khaeah Angraeng mah thuih ih lok akoepsak han ih ni hae tiah hmuen hae oh.
16 Kuin koko Israel sen näki, ettei kuningas kuullut heitä, vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? eli perimys Isain pojassa? Israel, mene majoilles! katso siis sinä, David huonettas! Ja Israel meni majoillensa,
Siangpahrang mah nihcae ih lok tahngai pae ai, tiah Israel kaminawk boih mah panoek o naah, siangpahrang khaeah; David khaeah taham timaw ka tawnh o moe, Jesse capa khaeah qawktoep han koi timaw ka tawnh o? Aw Israel kaminawk, nangmacae kahni im ah amlaem oh; Aw David, na im hae nang mah toep lai ah, tiah a naa o. To pongah Israel kaminawk loe angmacae im ah amlaem o.
17 Niin että Rehabeam ainoastansa vallitsi ne Israelin lapset, jotka Juudan kaupungeissa asuivat.
Toe Judah vangpuinawk thungah kaom Israel kaminawk loe Rehoboam mah ni uk vop.
18 Ja kuin kuningas Rehabeam lähetti Adoramin verorahan haltian matkaan, niin koko Israel kivitti hänen, niin että hän kuoli. Mutta kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.
Rehoboam siangpahrang mah tamut kokhaih bangah zaehoikung Adoram to patoeh, toe anih to Israel kaminawk boih mah thlung hoiah vah o maat. Rehoboam siangpahrang angmah to loe, angmah ih hrang lakok nuiah karangah angthueng moe, Jerusalem vangpui ah cawnh.
19 Ja niin erkani Israel Davidin huoneesta, hamaan tähän päivään asti.
To pongah Israel kaminawk loe, David imthung takoh nuiah vaihni ni khoek to misa ah oh o.
20 Kuin koko Israel kuuli Jerobeamin tulleeksi jälleen, lähettivät he ja käskivät kutsua hänen kansan eteen, ja tekivät hänen kaiken Israelin kuninkaaksi; ja ei yksikään seurannut Davidin huonetta, vaan Juudan suku ainoastansa.
Jeroboam amlaem let boeh, tiah Israel kaminawk boih mah thaih o naah, rangpui amkhuenghaih ahmuen ah anih to kawk o moe, Israel kaminawk boih ukkung siangpahrang ah suek o; Judah acaeng khue ai ah loe, David ih imthung takoh hnukbang kami midoeh om ai.
21 Ja kuin Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan huoneen ja BenJaminin suvun, sata ja kahdeksankymmentä tuhatta valittua sotamiestä, sotimaan Israelin huonetta vastaan ja omistamaan valtakuntaa Rehabeamille Salomon pojalle jälleen.
Rehoboam Jerusalem vangpui ah phak naah, Israel kaminawk loe misa to tuk moe, prae to Solomon capa Rehoboam ban thungah phaksak let hanah, Judah imthung takoh kaminawk hoi Benjamin imthung takoh kaminawk boih ahmuen maeto ah amkhuengsak; a qoih ih misatuh thaih kami sang cumvaito pacoeng, sang quitazetto oh o.
22 Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tykö, sanoen:
Toe Sithaw ih kami Shemaiah khaeah Sithaw ih lok hae tiah angzoh,
23 Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Juudan kuninkaalle ja koko Juudan huoneelle, ja BenJaminille ja jääneelle kansalle, ja sano:
Solomon capa, Judah siangpahrang khaeah, Judah hoi Benjamin imthung takohnawk boih, kanghmat kaminawk boih khaeah,
24 Näin sanoo Herra: älkäät menkö sotimaan teidän veljiänne Israelin lapsia vastaan. Palatkaan jokainen kotiansa; sillä se on minulta tapahtunut. Ja he kuulivat Herran sanan ja palasivat menemään Herran sanan jälkeen.
Angraeng mah hae tiah thuih; Nam nawkamya Israel kaminawk tuk hanah caeh o tahang hmah; kami boih angmah im ah amlaem o nasoe; kaimah ni hae hmuennawk hae ka sak, tiah thui pae oh, tiah a naa. To pongah nihcae mah Angraeng ih lok to tahngaih o moe, Angraeng mah thuih ih lok baktih toengah, angmacae im ah amlaem o let.
25 Ja Jerobeam rakensi Sikemin Ephraimin vuorelle ja asui siinä, ja läksi sieltä ja rakensi Pnuelin.
To pacoengah Jeroboam mah Ephraim mae nuiah, Shekem vangpui to sak moe, to vangpui thungah oh; to vangpui hoiah caeh moe, Penuel vangpui to a sak.
26 Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: nyt valtakunta tulee Davidin huoneelle jälleen:
Jeroboam mah siangpahrang ukhaih prae loe David imthung takoh khaeah paek let tih boeh;
27 Jos tämä kansa menee Jerusalemiin uhraamaan Herran huoneesen, ja tämän kansan sydän kääntyy jälleen herransa Rehabeamin Juudan kuninkaan puoleen; niin he tappavat minun ja palajavat jälleen Rehabeamin Juudan kuninkaan tykö.
hae kaminawk mah angbawnhaih paek hanah, Angraeng ih im ohhaih Jerusalem ah caeh o nahaeloe, hae kaminawk loe angmacae ih angraeng, Judah siangpahrang, Rehoboam khaeah amlaem o let tih; kai hae na hum o ueloe, Rehoboam siangpahrang khaeah amlaem o let tih, tiah palung thungah a poek.
28 Ja kuningas piti neuvon ja teki kaksi kultaista vasikkaa; ja hän sanoi heille: teidän on työläs mennä Jerusalemiin, katso, tässä on sinun Jumalas, Israel, joka sinun on johdattanut Egyptin maalta.
To pongah kaminawk khaeah lokdueng pacoengah, Siangpahrang mah sui hoiah maitaw caa krang hnetto a sak; to pacoengah anih mah kaminawk khaeah, Jerusalem vangpui ah na caeh o haih pop parai boeh; Aw Israel kaminawk, Izip prae thung hoiah nangcae zaehoikung sithaw hnik loe, hae ah oh hoi boeh, tiah a naa.
29 Ja pani niistä yhden Beteliin, ja toisen pani hän Daniin.
Maeto loe Bethel ah suek moe, kalah maeto loe Dan ah a suek.
30 Ja se asia joutui synniksi; sillä kansa meni sen yhden eteen hamaan Daniin.
Hae tiah a sak ih hmuen loe zae haih ah oh; kaminawk loe to ah kaom sithaw to bok hanah, Dan karoek to caeh o.
31 Niin teki hän myös huoneen kukkulalle ja teki papit halvimmista kansan seasta, jotka ei Levin lapsia olleet.
Jeroboam loe hmuensang ah bokhaih imnawk to sak moe, Levi acaeng na ai, kahnaem koek kami rumram to qaima ah a suek.
32 Ja Jerobeam teki juhlan viidentenätoistakymmenentenä päivänä, kahdeksantena kuukautena, niin kuin Juudan juhlapäivän, ja uhrasi alttarilla. Niin hän myös teki Betelissä, uhraten vasikoille, jotka hän tehnyt oli. Ja hän toimitti Betelin papit kukkuloille, jotka hän tehnyt oli.
Judah prae ah sak o ih poih baktih toengah, khrah tazetto haih ni hatlaipangato naah, hmaicam pongah angbawnhaih to a sak. Bethel ah doeh to tiah sak ih maitaw caa krang khaeah angbawnhaih to a sak; hmuensang ah toksak hanah tokpaek ih qaimanawk to, Bethel ah a suek.
33 Ja hän uhrasi alttarilla, (jonka hän Beteliin tehnyt oli) viidentenätoistakymmenentenä päivänä kahdeksantena kuukautena, jonka hän sydämessänsä ajatellut oli. Ja teki Israelin lapsille juhlan, ja uhrasi alttarilla suitsutukseksi.
A poekhaih baktiah a qoih ih khrah tazetto haih ni hatlaipangato naah, Bethel ah a sak ih hmaicam pongah, angbawnhaih to sak; to tiah Israelnawk hanah poih to a sak pae pacoengah, hmaicam nuiah angbawnhaih to sak moe, hmuihoih doeh a thlaek.
