Psalms 137

1 By rivers of Babylon — There we did sit, Yea, we wept when we remembered Zion.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 On willows in its midst we hung our harps.

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 For there our captors asked us the words of a song, And our spoilers — joy: 'Sing ye to us of a song of Zion.'

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 How do we sing the song of Jehovah, On the land of a stranger?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 If I forget thee, O Jerusalem, my right hand forgetteth!

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 My tongue doth cleave to my palate, If I do not remember thee, If I do not exalt Jerusalem above my chief joy.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Remember, Jehovah, for the sons of Edom, The day of Jerusalem, Those saying, 'Rase, rase to its foundation!'

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 O daughter of Babylon, O destroyed one, O the happiness of him who repayeth to thee thy deed, That thou hast done to us.

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 O the happiness of him who doth seize, And hath dashed thy sucklings on the rock!

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!