Job 8
1 And Bildad the Shuhite answereth and saith: —
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 Till when dost thou speak these things? And a strong wind — sayings of thy mouth?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Doth God pervert judgment? And doth the Mighty One pervert justice?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 If thy sons have sinned before Him, And He doth send them away, By the hand of their transgression,
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 If thou dost seek early unto God, And unto the Mighty makest supplication,
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 If pure and upright thou [art], Surely now He waketh for thee, And hath completed The habitation of thy righteousness.
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 And thy beginning hath been small, And thy latter end is very great.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 For, ask I pray thee of a former generation, And prepare to a search of their fathers,
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 (For of yesterday we [are], and we know not, For a shadow [are] our days on earth.)
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Do they not shew thee — speak to thee, And from their heart bring forth words?
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 'Doth a rush wise without mire? A reed increase without water?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 While it [is] in its budding — uncropped, Even before any herb it withereth.
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 So [are] the paths of all forgetting God, And the hope of the profane doth perish,
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Whose confidence is loathsome, And the house of a spider his trust.
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 He leaneth on his house — and it standeth not: He taketh hold on it — and it abideth not.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Green he [is] before the sun, And over his garden his branch goeth out.
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 By a heap his roots are wrapped, A house of stones he looketh for.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 If [one] doth destroy him from his place, Then it hath feigned concerning him, I have not seen thee!
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Lo, this [is] the joy of his way, And from the dust others spring up.'
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Lo, God doth not reject the perfect, Nor taketh hold on the hand of evil doers.
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 While he filleth with laughter thy mouth, And thy lips with shouting,
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Those hating thee do put on shame, And the tent of the wicked is not!
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
